[7] Niin esim. Calamnius-suku, jonka vanhempi nimi oli Arctophilacius (s. o. Pohjan harrastaja), on saanut nimensä Kalajoesta. Nimi oli ensin Calajokius, josta sitten tehtiin Calamnius, koska joki on latinaksi ”amnis”. Sukunimi Frosterus tulee Pakkalan rusthollin nimestä (pakkanen ruotsiksi ”frost”), Alopaeus Kettusesta (kettu kreikaksi ”aloopeeks”). Miltopaeus tulee suomalaisesta sukunimestä Ruskeapää (kreikaksi ”miltos” = punaliitu), Castrén, ensin Castrenius, Linnan rusthollista (”castrum” latinaksi = linna), Chydenius Kytilän eli Kytyniemen talosta j. n. e.]

[8] Uusin painos ilmestyi 1886, K. Grotenfelt’in toimesta.]

[9] ”Runoelman” täydellinen nimi on: ”Suomen suruisen cansan Ynnä Pohjan peräläisten Vaikia valitusruno Alla vaivan vaikeimman Venäjän verisen miecan Tygö Carlen callehimman – – Runo raudalla rakettu”.]

[10] Kirja oli kauan kadoksissa; käsin-kirjoitetun kopian mukaan Calamniuksen runot, K. Grotenfelt’in toimesta, painettiin uudestaan Suomi-kirjaan (III jakso, 3 osa). ”Sururunot suomalaiset” on A. R. Niemi samoin uudestaan julkaissut Suomi-kirjassa (III, 14).]

[11] Tapana oli, että, kun ylioppilaiden harjoitukseksi pidettiin väitöksiä yliopistossa, professorit kirjoittivat väitöskirjoja, joita he saivat julkisesti puolustaa, tai ainakin antoivat oppilaillensa aineet heidän väitöskirjoihinsa. Sen vuoksi tieteelliset teokset jaettiin useampiin pieniin osiin eri väitöstiloja varten. Siitä selviää, minkä tähden Porthan’in yllämainittuin teosten ilmestymis-aika kesti monta vuosikautta.]

[12] M. Pauli Juusten, Episc. quondam Ab., Chronicon Episcoporum Finlandensium, annotationibus et Sylloge Monumentorum illustratum.]

[13] Niin oli eräs Skotlantilainen, Macpherson, v. 1762 antanut ulos Gaeliläisten vanhat kertomarunot, Ossian’in laulut, Englannin kielelle käännettyinä. Tämä runokokoelma oli Porthan’ille tuttu; sitä vastoin Herder’in kuuluisa kansanrunoin kokoelma, Stimmen der Völker in Liedern, ilmestyi vasta samana vuonna, kuin Porthan’in puheenaoleva väitöskirja-jakso päättyi, 1778.]

[14] Schröter’in kirja oli ensimmäinen, joka tutustutti ulkomaan oppineet Suomen kansanrunouteen. Herder’in tunnettu kansanrunoin kokoelma ei sisällä vielä mitään suomalaista laulua; Goethe käänsi kuitenkin jo 1810 erään suomalaisen runon nimellä ”Finnisches Lied” (”Jos mun tuttuni tulisi”), jonka oli saanut Italialaisen Acerbi’n vuosisadan alussa painetusta matkakertomuksesta.]

[15] J. Krohn on sittemmin julkaissut Poppiuksen ennen painetut runot sekä monta ennen painamatontakin ”Koittaren” I vihossa.]

[16] Kasteessa saadun Johannes nimensä vaihtoi nuori Arwidsson isänsä luvalla muka uljaammalle soivaan Iivariin.]