[17] Runoelmansa hän sittemmin kokosi erityiseen vihkoon, nimeltä Ungdoms Rimfrost af Sonen i Örnskog, s. o. Nuoruuden haudetta, tehnyt Kotkanmetsän poika. ”Sonen i Örnskog” on ruotsinnos Arwidsson nimen muinais-skandinavilaisesta merkityksestä.]

[18] Lönnrot valmisteli Kalevalan toimittamista sovittamalla yhteen pienempiä runostoja, ensin Lemminkäisestä, sitten Väinämöisestä; vihdoin niistä muodostui ”Runokokous Väinämöisestä”, joka silloin jäi painamatta ja oikeastaan on Kalevalan vanhin laitos (vrt. Kalevalan painos v:lta 1895, II. Johdanto, sivv. XI–XIX, sekä ”Kalevalan esityöt”, Suomi, III jakso, 4 ja 5 osa).]

[19] Näiden joukossa on erittäin huomattava Daniel (D. E. D.) Europaeus, joka Inkerinmaalta sai kauniit Kullervo-runot.]

[20] Kalevala on täydellisesti käännetty Ruotsin, Saksan, Englannin, Ranskan, Unkarin, Viron, Venäjän ja Tshekin kielelle, ja paitsi sitä osittain vielä muutamille muillekin kielille.]

[21] Etevimmät kansanrunoilijain teokset on K. Grotenfelt koonnut Suom. Kirjallisuuden Seuran kustantamaan valikoimaan ”Kahdeksantoista Runoniekkaa” (1889).]

[22] Tämä ruotsiksi kirjoitettu elämäkerta on myös ilmestynyt suomeksi.]

[23] Mainitusta kirjasta, jonka kertoelmat nimilehdellä ilmoitettiin Gruben mukaan tehdyiksi, on vaan ensimmäinen ja enimmältään toinenkin osa Gruben johdolla toimitettu; toisen osan loppupuoli sekä 3:s ja 4:s osa ovat Y. Koskisen, 5:s (joka paraasta päästä sisältää käännöksiä) K. Slöör’in ja 6:s ja 7:s osa J. Krohn’in toimittamia. Tätä teosta, jonka eri osista on tullut monta painosta, on myöhemmissä laitoksissa osittain uudistettu.]

[24] Uutteralla ja tarkalla työllä on Valfrid Vasenius toimittanut luettelon kaikista Suomen kielellä ilmestyneistä kirjoista, joka on oivallinen apulähde Suomen kirjallisuudenhistorian tutkijoille (”Suomalainen kirjallisuus 1544–1877” ja useita lisävihkoja, joiden julkaisemista yhä jatketaan).]

Sisällys.