Sinä sanonet, että eräät taikavoimat ovat joskus tuottaneet voiton taistelussa. Mutta minä sanon Sinulle, että Sinun täytyy olla tahallasi sokea, ellet jaksa nähdä maan laadussa, sotilaiden luvussa ja urhoudessa ja johtajien kokemuksessa riittäviä syitä mainitun tuloksen saavuttamiseksi, tuloksen, jonka todelliset tekijät tahdot jättää huomaamatta.
Minä myönnän puolestani hetkiseksi, että on olemassa tenhovoimia. Myönnä Sinä puolestasi hetkiseksi, ettei niitä ole, sillä sehän ei ole mahdotonta. Tämä myönnytys, jonka minulle teet, ei estä kahta sotajoukkoa tappelemasta: luuletko nyt tässä tapauksessa, ettei kumpikaan voi voittaa?
Uskotko Sinä niiden kohtalon jäävän epävarmaksi siihen asti kunnes joku näkymätön mahti tulee sen ratkaisemaan? Uskotko kaikkien iskujen menneen hukkaan, kaiken harkinnan olleen turhan ja kaiken urhouden jääneen hyödyttömäksi?
Oletko siinä käsityksessä, ettei kuolema, joka tällaisissa tilaisuuksissa vaanii ihmistä tuhansin tavoin, saata aiheuttaa mielissä sitä silmitöntä säikähdystä, jota Sinun on niin vaikea selittää? Luuletko, ettei sadantuhannen miehen armeijassa voi olla yhtään pelkuria? Oletko varma, ettei tämän yhden arkuus voi herättää arkuutta toisessa ja ettei toinen, joka pakenee kolmannen luota, voi piankin saada tätä jättämään siihen paikkaan neljättä? Enempää ei tarvita, jotta voittamisen mahdollisuudet kieltävä epätoivo äkkiä valtaisi koko sotajoukon ja valtaisi sitä helpommin, mitä lukuisampi se on.
Kaikki tietävät ja kaikki tajuavat, että ihmiset, niinkuin kaikki luontokappaleetkin, joiden alituisena huolena on itsensä säilyttäminen, rakastavat intohimoisesti elämää. Tämä tiedetään yleisesti ja kuitenkin tutkitaan, miksi he jossakin erikoisessa tilaisuudessa pelkäävät sen menettämistä.
Vaikka kaikkien kansojen pyhät kirjat ovatkin täynnä tämän paanillisen eli yliluonnollisen kauhun esimerkkejä, en minä osaa kuvitella mitään niin tyhjänpäiväistä, koska, voidakseen olla varma siitä, että vaikutus, jonka voivat aiheuttaa sadattuhannet luonnolliset syyt, on yliluonnollinen, täytyisi sitä ennen tutkia, eikö mikään näistä syistä ole ollut toiminnassa. Mikä on mahdotonta.
En puhu Sinulle enempää tästä asiasta, Nathanael. Minusta nähden tämä kysymys ei ansaitse niin vakavaa pohdintaa.
Pariisissa, 20 p. Chalval-kuuta v. 1720.
Jk. Juuri kun olin päässyt edellisen kirjeen loppuun, kuulin kadulla huudettavan kaupaksi erään maaseutulääkärin pariisilaiselle lääkärille lähettämää kirjettä, sillä kaikkia joutavia täällä painatetaan, julkaistaan ja ostetaan. Luulen tekeväni taiten lähettäessäni vuorostani sen Sinulle, koska se tavallaan koskettelee kiistakysymystämme. Siinä on useita kohtia, joita minä en ymmärrä. Mutta Sinähän lääkärinä tajunnet virkaveljiesi kieltä.
Maaseutulääkärin kirje pariisilaiselle lääkärille.