Colbert oli Ludvig XIV:n rahaministerinä ja yleensä valtion asiain hoitajana, jopa meriministerinäkin, vv. 1661-1683. Häntä onkin pidettävä Ranskan sotalaivaston varsinaisena luojana. Valtion tulot kohosivat hänen aikanaan suunnattomasti. Hän koetti ajan yleisten aatteiden mukaan kehittää varsinkin kauppaa ja teollisuutta: vähemmän hän piti huolta maanviljelyksestä.
Ludvig XIV:n kuuluisin teko kerettiläisyyden tuhoamiseksi oli n.s. Nantesin julistuksen peruuttaminen v. 1685, niin että hugenotit menettivät sen uskonnonvapauden, mitä he olivat nauttineet julistuksen antamisesta asti (1598).
Useilla julistuksilla (vv. 1651, 1679, 1711) koetti Ludvig XIV, vaikka turhaan, lopettaa kaksintaistelukiihkon.
Varsinkin Spinoza on jyrkästi vastustanut inhimillisten mittojen ja suhteiden soveltamista maailmankuvaan, ja juuri hän on sanonut, että jos "ympyrät voisivat ajatella, kuvailisivat ne Jumalaa ympyräksi". (Vrt. A. Grotenfelt: Uuden ajan filosofian historia, I, 2. painos, 1913, s. 341.)
60. kirje.
Muhammedin kuoltua nousi riita siitä, kuka pääsisi hänen lähimmäksi seuraajakseen. Kilpailijoina olivat varsinkin profeetan appi Abu Bekr (n. 570-634), joka oli ollut hänen ensimmäisiä ja uskollisimpia puoluelaisiaan ja joka oli järkevillä neuvoillaan suuresti edistänyt hänen asiaansa, sekä Ali (600-661), profeetan vävy. Abu Bekr suoriutui voittajana, niin että hänestä tuli ensimmäinen kalifi (632-634), kun taas Ali pääsi samaan arvoon vasta neljäntenä järjestyksessä (656-661). Alin kannattajat eivät kuitenkaan milloinkaan tunnustaneet Abu Bekriä lailliseksi kalifiksi, ja siitä syystä on muhamettilainen maailma vieläkin jakautunut kahteen aikaisemmin esitettyyn puolueeseen, sunnalaisiin, Abu Bekrin palvojiin, sekä shi'iitteihin, Alin tunnustajiin. Varsinkin Persiassa Alia melkein jumaloidaan, ja hänen hautansa Kufassa on suosittu pyhiinvaelluspaikka.
61. kirje.
Amavang, ensimmäinen Mandshu-sukuinen Kiinan keisari, pakotti alamaisensa mm. ajamaan päänsä, kuitenkin jättämällä sittemmin tavaksi tulleen palmikon paikoilleen.
Keisari Theodosius I toimitti Thessalonikan kaupungissa vv. 390 j.Kr. kauhean verilöylyn siellä syntyneen kapinan johdosta. Rangaistukseksi sulki piispa Ambrosius häneltä Milanon kirkon ja syöksi hänet uskovaisten yhteydestä siksi kunnes keisari oli osoittanut tarpeellista katumusta.
67. kirje.