Onpa sellaisiakin, jotka korjaavat taitonsa voimalla kaikki ajan tuottamat vauriot ja jotka osaavat toimittaa uudelleen kasvoille niiden väistyvän kauneuden, jopa manata naisen takaisin vanhuuden huipultakin ja palauttaa hänet hänen varhaisimman nuoruutensa helmaan.
Kaikki nämä ihmiset elävät tai yrittävät elää kaupungissa, joka on kaiken keksimiskyvyn äiti.
Kansalaisten tuloja ei siellä suinkaan anneta vuokralle: niiden perustuksenahan ovat vain äly ja oveluus. Kullakin on niistä oma osansa, josta hän koettaa hyötyä parhaansa mukaan.
Ken yrittäisi lukea kaikki ne lainoppineet, jotka tavoittelevat sen tai tämän moskeijan tuloja, hän olisi samalla laskenut meren hiekan ja meidän hallitsijamme orjat.
Määrätön joukko kielten, taiteiden ja tieteiden opettajia opettaa sellaista, mitä he eivät itsekään osaa. Ja tämä kyky onkin varsin merkillinen, sillä eihän vaadita paljoakaan älyä sellaisen opettamiseen, minkä osaa, kun taas täytyy olla rajattomasti älyä sellaisen opettamisessa, mistä ei itsekään mitään tiedä.
Täällä saattaa ihminen kuolla vain äkillisesti: kuoleman ei ole täällä mahdollista osoittaa muutoin valtaansa. Sillä joka nurkassa on ihmisiä, joilla on pettämättömiä lääkkeitä kaikkiin ajateltaviin tauteihin.
Kaikkiin myymälöihin on viritetty näkymättömiä verkkoja, joihin kaikki ostajat takertuvat. Niistä voi kuitenkin joskus selviytyä helpollakin: nuori myyjätär voi kuherrella kokonaisen tunnin oudon miehen kanssa saadakseen hänet ostamaan kimpun hammastikkuja.
Ei ole sitä ihmistä, joka ei lähtisi tästä kaupungista varovaisempana kuin hän sinne tuli: kun joutuu jakamaan omaisuuttaan muille, oppii sitä säilyttämään. Se onkin ainoa edullinen oppi, minkä muukalainen voi saada tässä viekottelevassa kaupungissa.
Pariisissa, 10 p. Saphar-kuuta v. 1714.
59. kirje.