Perhepäivällisen jälkeen, jossa vuokramiehen vieras osoitti tavatonta ruokahalua, seurasi Kenelm isäntäänsä heinäkuhilaille ja sanoi:
"Hyvä Mr Saunderson, vaikka teillä ei ole mitään työtä minulle nyt enää, eikä minun tulisi käyttää teidän vierasvaraisuuttanne hyväkseni, niin olisin kuitenkin hyvin kiitollinen, jos saisin olla täällä vielä yhden tahi pari päivää."
"Rakas poikani," huudahti vuokramies, joka suuresti kunnioitti Kenelmiä siitä asti kuin hän Tom Bowles'in voitti, "olkaa vaan täällä niin kauan kuin tahdotte, ja meidän kaikkein tulee ikävä kun te lähdette pois. Kaikissa tapauksissa teidän täytyy viipyä täällä yli lauantain, sillä silloin tulette meidän kanssamme tilanomistajan pitoihin. Siinä tulee olemaan hyvin hauska, ja minun tyttöni ovat jo toivoneet saavansa tanssia teidän kanssanne."
"Lauantaina — siis ylihuomenna. Te olette varsin hyvä; mutta pidot eivät ole minusta hauskat, ja minä luulen olevani poissa täältä jo ennen kuin te menette tilanomistajan pitoihin."
"Oh! teidän pitää jäädä tänne; ja, nuori mies, jos tahdotte enemmän työtä, niin minulla on jotain tekemistä teille, joka juuri on teille sopivaa."
"Mitä se on?"
"Se on antaa kyntömiehelleni selkään. Hän on ollut hävytön tänä aamuna, ja hän on Tom Bowles'in jälkeen väkevin mies koko kreivikunnassa."
Vuokramies nauroi sydämellisesti, ollen varsin tyytyväinen omaan kokkapuheesensa.
"Kiitoksia," sanoi Kenelm, hieroen niitä paikkoja, joihin iskut olivat sattuneet. "Poltettu lapsi karttaa tulta."
Nuori mies lähti yksin vainiolle. Päivä alkoi käydä pilviseksi ja pilvet uhkasivat sadetta. Ilma oli erinomaisen hiljainen; maisema, johon ei päivä paistanut, näytti surulliselta ja kolkolta. Kenelm tuli joen rannalle, lähelle sitä paikkaa, jossa vuokramies ensin oli hänen löytänyt. Hän istui maahan ja nojasi poskeansa kättä vasten, katsellen hitaasti ja surumielisesti juoksevaa jokea, jota pilvinen taivas nyt pimensi: suru tunkeusi hänen sydämeensä ja ajatuksiinsa.