Kenelm Chillingly: Hänen elämänvaiheensa ja mielipiteensä

by Baron Edward Bulwer Lytton Lytton

Oli kaunis kesä-ilta tilanomistajan kemuille. Mr Travers'in luona oli muutamia vieraita; kemujen takia oli aikaisin syöty päivällistä ja vieraat olivat nyt, vähää ennen kuutta, isäntänsä kera kokoontuneet päärakennuksen edustalla olevaan pihaan. Päärakennus on säännötön ja sitä oli korjattu ja rakennettu lisää eri aikoina Elisabethin hallituksesta Viktorian aikoihin asti. Toisessa päässä, joka oli vanhin osa, oli pienillä ruuduilla varustetut ikkunat; toisessa päässä, uudemmassa osassa, joka oli laakealla katolla varustettu kylkirakennus, oli uusimuotiset ikkunat, jotka ulottuivat maahan asti; rakennuksen keski-osaa peitti kukkivilla köynnöskasveilla peitetty veranda. Piha oli avara kenttä, joka vietti länttä kohden ja jonka takana oli vieriäinen ja kaunis kukkula, jonka huipulla oli vanhan luostarin rauniot. Toisella puolella kenttää oli kukkatarha ja leikkikenttä, jonka Repton alkuansa oli järjestänyt; vastakkaisella puolella oli kaksi isoa majaa, toinen tanssimia, toinen illallista varten. Etelään päin oli näkö-ala vallan aukea vanhaan englantilaiseen puistoon päin, joka tosin ei ollut komeinta laatua — jossa ei ollut vanhoja käytäviä tahi hyödyttömiä sananjalkoja hirveille makuusijaksi — mutta se oli kuitenkin käytännöllisen maanviljelijän puisto, joka oli sekä hyödyllinen että kaunis katsella; nurmikko oli hyvin ojitettu ja hoidettu ja erittäin hyvä kuin lyhyessä ajassa oli nuoria härkiä syötettävä, ja hiukan hajanainen sen kautta, että kudotuita aitoja oli ristiin rastiin. Mr Travers oli mainio tilanomistajana ja kunnollinen maanviljelijä. Hän oli perinyt tämän tilan jo lapsena ollessaan ja senkautta hän oli saanut hyväksensä käyttää niitä varoja, joita oli hänen pitkällisen alaikäisyyden aikana säästetty. Hän oli kahdeksantoista vuotiaana ruvennut sotapalvelukseen, ja koska hänellä oli enemmän rahaa, kuin enimmillä hänen kumppaneillansa, vaikka nämä olivatkin korkeampaa säätyä ja rikkaampain vanhempain lapsia kuin hän oli, niin häntä ei pidetty hyvin hyvänä ja hyvin usein petetty. Kahdenkymmen-viiden vuotiaana hän oli vallan muodin mukainen mies; etenkin hän oli tunnettu hurjasta rohkeudestansa ja uskaliaisuudestansa silloin kun jokin kunnia oli kuolemanvaaran uhalla saavutettavana; hän oli niin hurja metsästäjä, että hänen seikkailunsa saattoivat hiukset nousemaan pystyyn rauhallisen miehen päässä; hän oli ratsastaja, joka antoi ratsunsa kiitää yli sellaisien esteiden, joita varovaisempi hevosmies huolellisesti vältti. Hän oli tunnettu sekä Parisissa että Londonissa, vaimot olivat häntä ihailleet ja heidän hymyilyjensä takia hän oli monta kaksintaistelua kestänyt, joista hänellä oli muistoina kunnianarvoisia arpia ruumiissansa. Ei milloinkaan ole kukaan varmemmin näyttänyt tulevan mitä suurimpiin vaikeuksiin, ennenkuin hän oli päässyt kolmenkymmenen vuotiaaksi, sillä kun hän oli seitsemänkolmatta vuotias olivat kaikki säästöt hänen alaikäisyytensä ajoista loppuneet ja hänen omaisuutensa, joka, hänen aikamieheksi tullessaan, tuskin oli tuottanut kolmetuhatta puntaa vuodessa, oli nyt kiinnityksessä savuntorviin saakka.

Hänen ystävänsä alkoivat pudistaa päätään ja kutsua häntä "poika paraksi;" mutta Leopold Travers oli kaikkien vikojensa ohessa kuitenkin pysynyt vallan erillään niistä kahdesta paheesta, joista mies harvoin voi itsensä vapauttaa. Hän ei ollut milloinkaan juonut eikä milloinkaan pelannut. Hänen hermonsa eivät olleet turmeltuneet, hänen aivonsa ei ollut tylsettynyt. Hänessä oli vielä paljon sekä hengen että ruumiin terveyttä. Tällä arveluttavalla ajalla hän nai rakkaudesta ja hänen valintansa oli onnellisin minkä hän voi tehdä. Tytöllä ei ollut mitään omaisuutta, mutta, vaikka hän oli kaunis ja korkeaa säätyä, hän ei ensinkään rakastanut ylellisyyttä eikä kaivannut muuta seuraa, kun sen miehen, jota hän rakasti. Kun mies sanoi. "Muuttakaamme maalle ja koettakaamme parhaimman mukaan tulla aikaan muutamalla sadalla punnalla vuodessa, jotta saamme vähän säästöön ja voimme pitää tilamme," niin hän kohta ilolla siihen suostui; ja kaikki kummeksivat miten ihmeen tuo rajupäinen Leopold Travers niin vakaaksi tuli, että hän alkoi väkensä kanssa viljellä perittyä taloansa auringon noususta sen laskuun asti, niinkuin tavallinen vuokramies, ja taisi maksaa korot ja velat sekä tulla toimeen. Käytyänsä muutaman vuoden tätä työn koulua, jolla ajalla hänen tapansa sivistyivät ja koko hänen luonteensa vakaantui, tuli Leopold taas äkkiarvaamatta rikkaaksi, sen vaimon kautta, jonka hän oli nainut, vaikka hänellä ei ollut muuta huomenlahjaa kuin rakkautensa ja hyvät avunsa. Vaimon ainoa veli, Lord Eagleton, Skotlantilainen peeri, oli nainut nuoren neiden, joka pidettiin tavattoman kalliina voittona avioliiton-arpajaisissa. Tämä avioliitto purattiin, sillä olot olivat hyvin surkeat; mutta luultiin, että lordi, joka oli kaunis ja hyvin hauska seuraihminen, pian lohduttaisi itseänsä menemällä uudelleen naimisiin. Mutta hän ei sitä kuitenkaan tehnyt; hän tuli kivulloiseksi ja kuoli naimatonna, jättäen sisarellensa perinnöksi kaikki, minkä hän voi pelastaa sen kaukaisen sukulaisen kynsistä, joka peri hänen arvonimensä ja maatilansa — kauniin summan, joka ei ainoastaan riittänyt maksamaan Neesdale Parkin kiinnitykset, vaan jätti vielä omistajalleen liikamäärän, jonka tämä, taitava maanviljelijä kun hän nyt oli, erinomaisella voitolla taisi käyttää tilansa parantamiseen. Hän rakennutti vanhojen vuokratalojen sijaan uudet, yleisesti hyväksyttyjen kaavain mukaan; eroitti virasta tahi pani eläkkeelle muutamia kelvottomia vuokramiehiä; yhdisti moniaita pieniä torppia suurempiin vuokrataloihin, jotka senkautta tulivat sopiviksi niille rakennuksille, joita hän rakennutti; osti sieltä täältä pieniä maatilkkoja, jotka sopivat läheisiin vuokratiloihin yhdistää; hän raivautti muutamia turhanpäiväisiä metsistöjä, jotka vähensivät läheisen maan arvoa senkautta, että ne estivät auringon valoa ja ilmaa pääsemästä niiden läpi; ja kun hän sitten hankki itselleen toimeliaita vuokramiehiä, niin hänen vuotuiset tulonsa tulivat kahta suuremmiksi ja hänen maatilansa myömähinta nousi kolmenkertaiseksi. Samaan aikaan kuin hän tämän omaisuuden sai, astui hän siitä vierasvarattomasta ja seuraa välttävästä yksinäisyydestä, johon hänen entinen köyhyytensä häntä oli pakoittanut, ja alkoi tehokkaasti ottaa osaa kreivikunnan asioihin, näytti olevansa taitava puhuja yleisissä kokouksissa, edisti metsästystä ja kävi itsekin joskus metsästysretkillä — vähemmän uskaliaana, mutta viisaampana ratsastajana kuin ennen. Sanalla sanoen, niinkuin Themistokles kerskasi siitä, että hän taisi tehdä pienen valtion suureksi, niin Leopold Traverskin voi kehua omalla voimallansa ja taitavuudellansa tehneensä tilanomistajan, jonka tila oli kolmannen luokan tiloja kreivikunnassa silloin kun hän sen sai hoidettavaksi, niin tärkeäksi henkilöksi, ettei ketään voitu valita kreivikunnan edusmieheksi, jota hän vastusti, ja jos hän olisi päättänyt itse ruveta edusmies-kandidaatiksi, niin hän ilman kustannuksitta olisi tullut valituksi.

Mutta hän sanoi, kun häntä kehoitettiin rupeemaan kandidaatiksi: "Kun mies kerta rupeaa hoitamaan ja parantamaan maatilaansa, niin hänellä ei ole aikaa eikä halua ryhtyä mihinkään muuhun toimeen. Maatila on tulo tahi kuningaskunta, sen mukaan miten omistaja sitä arvostelee. Minä pidän sitä kuningaskuntana ja minä en voi olla roi fainéant maire du palais'in tarkastajan kanssa. Kuningas ei alihuoneesen mene."

Kolme vuotta tämän yhteiskunnallisilla tikapuilla nousemisen jälkeen, Mrs Travers sai keuhkotaudin, keuhkokuumetta sairastettuansa, ja kuoli viikkokauden kipeänä oltuansa. Leopold ei milloinkaan oikein tointunut tämän surun jälkeen. Vaikka hän vielä oli nuori ja kaunis mies, niin ajatus ottaa toinen vaimo ja rakastaa toista vaimoa oli hänelle vastenmielinen. Hän oli liian miehekäs luonteeltaan voidaksensa näyttää suruansa muille. Muutamia viikkoja hän kuitenkin oli omassa huoneessaan eikä tahtonut nähdä edes tytärtänsä. Mutta eräänä aamuna hän taas tuli pelloille ja siitä päivästä asti hän palasi entisiin tapoihinsa ja alkoi vähitellen harjoittaa sitä ystävällistä vierasvaraisuutta, jonka kautta hän rikkaaksi tultuansa oli tullut niin mainioksi. Mutta ihmiset huomasivat kuitenkin, että hän oli muuttunut; hän oli enemmän harvapuheinen ja totisempi kuin ennen; vaikka hän aina kaikissa toimissaan oli oikeutta harrastava, piti hän kuitenkin aina oikeuden ankarampaa puolta, vaikka hän vaimonsa elinaikana oli sen lempeämpää puolta pitänyt. Kenties lujatahtoiselle miehelle jokapäiväinen seurustelu rakastettavan vaimon kanssa on hyvin suuresta arvosta niissä tilaisuuksissa, jolloin tahto parhaiten ilmoittaa taitavuuttansa siinä, että sitä helposti voidaan taivuttaa.

Voitaisiin sanoa, että Leopold Travers kyllä olisi sellaista seuraa löytänyt kanssakäymisessä tyttärensä kanssa. Mutta tämä oli lapsi silloin kun hänen äitinsä kuoli ja kasvoi neidoksi niin huomaamatta, ettei isä voinut eroitusta huomata. Sitä paitsi ei tytär milloinkaan voi korvata vaimoa, kun tämä on miehellensä ollut kaikki kaikessa. Jo se kunnioitus, jota lapsen tulee isäänsä kohtaan osoittaa, tekee rajattoman luottamuksen mahdottomaksi; ja isä ei voi asettua kumppanuuden kannalle tyttären kanssa, niinkuin hän vaimonsa kanssa voi — muukalainen voi minä päivänä tahansa tulla ja viedä hänen pois. Leopold ei ainakaan myöntänyt, että Cecilia lievittävästi vaikutti häneen, niinkuin tämän äiti oli tehnyt. Hän rakasti tytärtänsä, ylpeili hänestä ja oli hyvä hänelle; mutta hänen hyvyytensä oli rajoitettu. Tyttö sai aina kaikkea mitä hän vaan itsellensä pyysi; mitä hän tahtoi taloutta, pitäjänkoulua ja köyhiä tahi muita naisen piiriin kuuluvia asioita varten, sai hän aina aivan kernaasti. Mutta kun joku rikoksenalainen alustalainen tai kontrahdin rikkonut vuokramies pyysi häntä puolustamaan syynalaista, niin Mr Travers keskeytti hänen sekaantumistansa asiaan lausumalla "ei", vaikka se sanottiin lempeällä äänellä, ja lisäsi siihen miehekkään muistutuksen, sanoen "ettei maailmassa olisi ankaraa oikeutta ja kunnollista järjestystä, jos mies kuuntelisi vaimon rukouksia sellaisten asiain suhteen, jotka kuuluvat miesten alaan." Tästä huomataan, että Mr Lethbridge oli arvannut liiton Cecilian kanssa liian suureksi keskustelussa Mrs Bawtreyn vuokran ja puodin ostamisesta.

KOLMAS LUKU.

Jos teitä, rakas lukija, luettuanne mitä on kirjoitettu Leopold Travers'in entisyyksistä ja hengellisestä luonteesta, esiteltäisiin tälle herralle sellaisena kuin hän nyt seisoo terassillansa, ollen päähenkilönä häntä ympäröivässä seurassa, niin olen varma siitä, että sanoisitte itseksenne: "Hän ei kaikissa suhteissa ole sellainen kuin luulin hänen olevan." Olisi vaikea arvata, että tämä solakka, lyhytläntäinen mies, jonka kasvojen piirteet ja iho vielä, vaikka hän on kahdeksan viidettä vuoden vanha, ovat niin hienot ja kauniit kuin naisen ja näyttävät niin lempeiltä, että luulisi hänen olevan varsin lempeäluontoisen, on sama, joka nuoruudessansa oli tunnettu hurjan rohkeaksi, mutta vakaantuneemmalla ijällä oli hyvin varovainen ja lujatahtoinen ja joka sekä vikojen, että hyvien avujen suhteen oli niin miehekäs kuin housuissa käyvä kaksijalkainen voi olla.

Mr Travers kuuntelee nuorta, kahdenkolmatta vuotiasta miestä, joka on kreivikunnan rikkaimman aatelismiehen vanhin poika ja joka aikoo astua esiin kandidaatina uudessa yleisessä vaalissa, joka kohdakkoin on pidettävä. Kunnioitettava George Belvoir on pitkä, näyttää tulevan rotevaksi mieheksi ja näyttää varmaankin pulskalta puhujalavalla. Hän oli saanut niin huolellisen kasvatuksen kuin englantilainen peeri tavallisesti hankkii sille pojalle, jonka tulee isän jälkeen edustaa kunnioitettua nimeä ja kantaa korkean yhteiskunnallisen aseman edesvastaukset. Jos vanhimmat pojat usein eivät edisty maailmassa niin hyvin kuin heidän nuoremmat veljensä, niin se ei ole siitä, että heidän hengen voimansa ovat vähemmän kehitetyt, vaan siitä, että heillä on vähemmän voimaa toimintaan. George Belvoir oli paljon lukenut, varsinkin sellaisia aineita, joita tulevan senaatorin tulee tietää: historiaa, tilastotiedettä, valtiollista taloudenhoitoa, sen mukaan kuin tämä kauhea tiede soveltuu maanviljelyksen harrastuksiin. Hänellä oli myöskin hyvät perusjohteet, ankara kurin ja velvollisuuden tunne ja oli opetettu valtio-asioissa puolustamaan oikeutena sitä, mitä hänen oma puolueensa ehdoitteli, ja hylkäämään vääränä sitä, jota toinen puolue ehdoitteli. Tällä hetkellä hän oli jotenkin suuri-ääninen ja puolusti suurella innolla mielipiteitään, niinkuin nuoret miehet, jotka hiljan ovat yliopistosta tulleet, tavallisesti tekevät. Mr Travers salaisesti toivoi George Belvoiria vävyksensä — vähemmän sentähden että hän oli korkeasukuinen ja rikas (vaikka sellaiset edut eivät olleet sitä laatua, että Leopold Travers olisi niitä halveksinut) kuin hänen oman luonteensa takia, joka luultavasti hänestä hyvän aviomiehen tekisi.

Mrs Campion ja kolme muuta rouvaa, läheisien tilanomistajain puolisoa, istuivat tuolilla verandan edustalla seiniä pitkin suikertelevain kiertokasvien suojassa. Cecilia seisoi vähän matkaa heistä, opettaen pitkävillaista koiraa istumaan takajaloilla.

Mutta katsos, vieraat tulevat! Kuinka pian tuo viheriä kenttä, joka kymmenen minuutta sitten oli vallan autio ja tyhjä, kansoittuu ja tulee vilkkaaksi.