"En; miksi sitä kysytte?"
"Siksi, että luulin näkeväni vilaukselta hänen kasvojansa, kun Mr Steen vei minun alas vainioille. Mutta, teidän sanoista päättäen, olen luultavasti erehtynyt."
"Chillingly! Joku tosin eilen päivällispöydässä puhui nuoresta sen nimisestä miehestä, jonka luultiin ensi vaalissa astuvan esiin Westshiren kandidaatina, mutta hän oli pitänyt hyvin kummallisen ja ikävän puheen eräissä pidoissa, jotka pidettiin silloin kun hän tuli lailliseen ikään."
"Sama mies juuri — me olimme samaan aikaan yliopistossa — hän on hyvin omituinen mies. Hän katsottiin hyväpäiseksi — sai yhden tai pari kilpavoittoa — suoritti kunnialla tutkintonsa, mutta yleensä sanottiin, että hän olisi ansainnut paljon paremman todistuksen, jolleivät muutamat hänen esitelmistään olisi sisältäneet salaista aineen ja tutkijain pilkkaamista. On vaarallista astua esiin humoristina käytännöllisessä elämässä — varsinkin julkisessa elämässä. Sanotaan, että Mr Pitt luonnoltaan oli sukkela ja humoristinen, mutta parlamentti-puheissansa hän varsin viisaasti vältti näiden ominaisuuksien ilmoittamista. Se on juuri Chillinglyn tapaista tehdä naurettavaksi sitä tärkeää tapausta, jolloin mies viettää lailliseen ikään pääsöänsä — kohtaus, joka ei milloinkaan enää tapahdu koko hänen elinaikanansa!"
"Se osoittaa kauneuden tunnon puutetta," sanoi Cecilia, "jos hän tahallansa sen teki. Mutta kenties häntä väärin käsitettiin, tai hän ehkä joutui hämille."
"Väärin käsitettiin — se on mahdollista, mutta hämilleen hän ei tullut. Hän on kylmin mies minkä milloinkaan olen tavannut. Tosin en ole paljon hänen seurassansa ollut. Viime aikoina Cambridgessa oli hän paljon yksinänsä. Sanottiin että hän luki ahkeraan. Minä epäilen sitä, sillä minun huoneeni olivat aivan hänen huoneensa yläpuolella, ja minä tiedän, että hän useammin oli poissa kuin kotona. Hän kuljeskeli usein jalkasin maalla. Minä olen tavannut hänen syrjäteillä kymmenenkin peninkulman päässä kaupungista, kun olen metsästysretkiltä palannut. Hän rakasti hyvin vettä ja souti voimakkaasti, mutta ei ruvennut meidän souto-yhtiöömme yliopistossa; mutta jos syntyi riita ylioppilaiden ja soutomiesten välillä, niin oli vallan varmaa, että hän oli mukana. Hän oli todella varsin kummallinen ihminen ja täynnänsä ristiriitaisuuksia, sillä sen parempaa ja rauhallisempaa kumppania ei ole olemassa, kuin hän oli; ja mitä tuohon pilkkaan tulee, jota hän muka tutkintokirjoituksissa oli osoittanut, niin minusta hänen kasvonsa jo olisivat julistaneet hänen syyttömäksi minkä puoltamattoman tuomioistuimen edessä tahansa."
"Te kuvaatte häntä hyvin hauskaksi," sanoi Cecilia. "Tekisi mieleni saada häntä nähdä."
"Ja kun te kerta hänen olette nähnyt, niin ette hevillä häntä unhottaisi — mustat, kauniit kasvot, suuret, suruisen näköiset silmät ja vartalo niin solakka, että mies helposti voi todellista väkevyyttänsä salata, niinkuin petollinen biljardin pelaaja peliänsä salaa."
Tanssi oli nyt päättynyt ja molemmat nuoret kulkivat hiljakseen pihalla väkijoukon keskellä.
"Kuinka hyvin teidän isänne toimittaa isännän virkaa näitä maalaisia kohtaan!" sanoi George salaisella kateudella. "Katsokaa kuinka tyyneesti hän auttaa tuota ujoa nuorta vuokramiestä pulasta ja nyt kuinka ystävällisesti hän panee tuon raajarikon muijan penkille ja asettaa jakun hänen jalkojensa alle. Hän vasta vaalikandidaatiksi sopisi! Kuinka nuorelta hän vielä näyttää ja kuinka erinomaisen kaunis hän vielä on!"