"Istukaamme sitte tänne hetkeksi," sanoi tyttö ja meni erään penkin luo. "Minua ei ole pyydetty ensimmäiseen tanssiin ja kun olen vähän väsyksissä, niin on hyvä saada hiukan levätä."
Kenelm huokasi ja istui kreivikunnan kauneimman tytön viereen niin onnettoman näköisenä kuin marttyyri, joka pannaan kiristyspenkille.
"Te olitte yliopistossa Mr Belvoiren kanssa yhdessä?"
"Niin olin."
"Hän katsottiin varmaan siellä hyväpäiseksi?"
"Sen kyllä uskon."
"Tiedättehän, että hän aikoo ensi vaalissa ruveta meidän kreivikunnan kandidaatiksi? Minun isäni toivoo hänelle menestystä ja luulee hänestä tulevan kunnon parlamentin jäsenen."
"Siitä olen varma. Viitenä ensimmäisenä vuotena häntä sanotaan tyhmänrohkeaksi, lavertelijaksi ja itserakkaaksi: hänen ikäisensä miehet pilkkaavat häntä paljon ja juhlallisissa tilaisuuksissa häntä yskimällä mykitetään. Viitenä seuraavana vuotena häntä katsotaan kelvolliseksi mieheksi valiokuntiin ja välttämättömäksi henkilöksi väittelyssä; näiden vuosien lopussa hän on oleva alasihteeri; vielä viisi vuotta ja hän on oleva ministeri ja yleisen mielipiteen edustaja: hän on oleva nuhteeton yksityisen luonteensa puolesta ja hänen vaimonsa on kaikissa suurissa pidoissa käyttävä perheen timantit. Hänen vaimonsa on harrastava valtio-asioita ja uskontoa; ja jos hän kuolee ennenkuin hänen miehensä, on tämä osoittava käsitystänsä aviollisesta onnesta valitsemalla toisen vaimon, joka yhtä taitavasti voi käyttää perheen timantit ja ylläpitää perheen kunniaa."
Cecilia nauroi, mutta kävi kuitenkin vähän huolelliseksi, sillä Kenelm lausui näitä oraakelin tapaisia mietelmiä hyvin juhlallisella äänellä ja tämä ennustus näytti hänestä vallan yhtäpitäväiseltä hänen oman ajatuksensa kanssa sen luonteen suhteen, jonka kohtalo täten pääpiirteissänsä oli kuvattu.
"Oletteko ennustaja, Mr Chillingly?" kysyi hän hiljaa ja hetken aikaa vaiti oltuansa.