"Cecilia," sanoi Travers, joka nyt astui esiin, "minä saan ilon sinulle esitellä Mr Chillinglynä ei ainoastaan vanhan ystäväni poikaa, ei ainoastaan sitä kuljeksivaa ritaria, jonka rohkeasta käytöksestä sinun hoidokkaasi Jessie Wiles'in hyväksi olemme kuulleet niin paljon, vaan myöskin sitä kaunopuheista kiistailijaa, joka on voittanut minun paremman arvosteluni, jonka suhteen luulin olevani järkähtämätön. Sano Mr Lethbridgelle että minä otan Will Somers'in vuokramieheksi Mrs Bawtreyn sijaan."
Kenelm puristi tilanomistajan kättä: "Toivon voivani, vastoin jokaista sitä vastaan sotivaa järestöä, joskus tehdä teille hyvän työn!"
"Mr Chillingly, ojentakaa tyttärelleni käsivartenne. Ettehän epää ottamasta osaa tanssiin?"
VIIDES LUKU.
Cecilia loi aran katseen Kenelmiin, kun molemmat astuivat kivikosta ulos pihalle. Hänen kasvonsa miellyttivät tyttöä. Cecilia luuli keksineensä salaisen hyvyyden noissa kylmissä ja suruisen näköisissä totisissa kasvoissa; ja kun hän luuli nuorukaisen olevan hämmästyksissänsä siitä, että hänen tuntemattomuutensa näin tuli ilmi, ja että hän sentähden oli vallan ääneti, koetti hän naisen hienotunteisuudella poistaa hänen luultua hämmästystään.
"Te olette valinnut hupaisen tavan katsellaksenne maata tänä kauniina kesänä, Mr Chillingly. Minä oletan että tällaiset jalkamatkat ovat hyvin tavalliset ylioppilaiden kesken lupa-ajoilla."
"Ne ovat hyvin tavalliset, vaikka ylioppilaat tavan mukaan kuljeksivat isoissa parvissa niinkuin kesyttömät koirat tahi australilaiset dingoit. Ainoastaan kesy koira kulkee itsekseen tietä myöten; ja jos se ei käytä itseänsä siivosti, niin on melkein varma, että se kivitetään hulluna koirana."
"Mutta minä pelkään, siitä päättäen mitä olen kuullut, että te ette ole kulkenut erittäin hiljaisesti."
"Siinä olette oikeassa, Miss Travers, ja minä olen ikävä koira, vaikk'en ole hullu koira. Mutta suokaa anteeksi, me olemme nyt tanssikentän lähellä; nyt aletaan soittaa, ja minä en olekaan tanssiva koira."
Hän laski Cecilian käden irti ja kumarsi.