"Kuta pikemmin sitä parempi. Miks'ei huomenna?"
"Huomenna minä lähden Mr Bowles'in kanssa matkalle. Viivyn kenties pari kolme päivää tällä matkalla ja kaikissa tapauksissa minun täytyy kirjoittaa kotiin ja pyytää toisia vaatteita kuin nämä, joissa olen valepuvussa."
"Tulkaa minä päivänä vaan tahdotte."
"Suostuttu."
"Suostuttu; ja kuulkaa, illalliskello soi."
"Illallinen," sanoi Kenelm ja tarjosi Miss Travers'ille käsivartensa, "illallinen on todella miellyttävä, todella runollinen sana. Se saattaa meitä ajattelemaan vanhain kansain huvituksia — Augustus keisarin aikakautta — Horatiota ja Maecenasta; — uuden ajan ainoata loistavaa, vaan liian sukkelaan kulunutta aikakautta — ylimyksiä ja viisastelijoita Parisissa, silloin kuin Parisissa vielä oli viisastelijoita ja ylimyksiä; — Molierea ja tuota hyväsydämistä herttuaa, joka sanotaan olleen Molieren 'Misanthropin' originaalina; — Madame de Sévignea ja Racine'a, jolle tämä verraton naispuolinen kirjeenkirjoittaja ei myöntänyt runoilijan arvoa; — Swift'ia ja Bolingbroke'a — Johnssonia, Goldsmith'ia ja Garrick'ia. Aikakausia, jotka ovat kuuluisat atrioidensa puolesta. Minä kunnioitan häntä, joka jälleen nostattaa illallisten kultaista aikakautta." Hänen kasvonsa kirkastuivat hänen tätä puhuessansa.
KUUDES LUKU.
Kenelm Chillingly, Esq., Sir Peter Chillingly, Bart:ille, j.n.e.
"Rakas isäni! Minä elän ja olen naimaton. Jumala on näissä suhteissa pitänyt minua silmällä; mutta hädin tuskin olen pelastunut. Tähän asti en ole matkoillani paljon maailman kokemusta saavuttanut. Tosi on, että olen saanut kaksi killinkiä päivässä päiväläisenä ja todella rehellisesti ansainnut ainakin kuusi killinkiä lisään; mutta näitä vaatimuksia vastaan minä lasken ruo'an ja asunnon pois. Sitä vastoin olen hävittänyt viisineljättä puntaa niistä viidestäkymmenestä, jotka määräsin kokemuksen ostamiseen. Mutta toivon, että te tulette voitolle tästä pää-onan käyttämisestä. Tilatkaa korintekijältä, Mr William Soners'iltä, asuva Graweleighissä —— shiressä, suurempia ja pienempiä koria niin paljon kuin tarvitsette, ja minä vakuutan että tulette säästämään kaksikymmentä prosenttia näistä tavaroista (paitsi kuletuspalkat) ja te'ette samalla hyvän työn. Te tiedätte kokemuksesta paremmin kuin minä, minkä arvoinen hyvä työ on. Minä oletan, että teitä enemmän ilahduttaa kuulla, kuin minua kertoa, että minua taas on houkuteltu rouvasväen ja herrain seuraan ja olen kutsuttu muutamaksi päiväksi Neesdale Parkiin, Mr Travers'ille — jonka ristimänimi on Leopold — joka kutsuu teitä 'vanhaksi ystäväksensä' — nimitys, jonka minä otaksun olevan niitä runollisia liiallisuuksia, joiden joukkoon 'rakkaini' ja 'lemmityiseni' aviollisessa kanssapuheessa voidaan lukea. Kun minulla matkalaukussani ei ole tähän käyntiin sopivia vaatteita, niin pyydän teitä sanomaan Jenkes'ille, että hän lähettää minulle matkalaukussa ne vaatteet, joita tavallisesti käytin Kenelm Chillinglynä; minun adressini on Neesdale Park, lähellä Beaverstonia. Toimittakaa niin, että saan ne keskiviikkona.
"Minä lähden tästä paikasta huomenaamulla erään ystävän kanssa, jonka nimi on Bowles — ei sukua samannimiselle kunnioitettavalle herralle, joka väitti, että runoilijan tulisi piinata meitä kuoliaaksi joutavalla puheella luonnon esineistä ennemmin kuin tutkia tuota vähäpätöistä olentoa, ihmistä, ja hänen suhdettansa sukuunsa, johon Mr Pope runotartansa rajoitti; se Bowles, joka teki sen mukaan kuin hän opetti ja kirjoitti moniaita jotenkin hauskoja runoja, joille vesikoulu ja sen seuraajat ovat suuressa velassa. Mutta Mr Bowles on sovittanut ominaisuuksiansa ihmiseen ja hänellä on voimallinen syntyperäinen lahja siinä suhteessa, joka vaan vaatii kehitystä tehdäksensä hänestä esimerkki kenelle tahansa. Vaan hänen miehekkäämpi luontonsa on nykyänsä peitetty sillä ohimenevällä pilvellä, jota jokapäiväisessä puheessa sanotaan 'toivottomaksi rakkaudeksi'. Mutta minä toivon, että tämä sumu matkallamme, jolle lähdemme jalkaisin, vahvistuu liikunnon kautta, niinkuin muutamat vanhanaikuiset tähteintutkijat luulivat nebulosan tihenevän aineelliseksi maailmaksi. Onko se Rochefoucauld, joka sanoo ettei ihminen milloinkaan ole taipuvaisempi osoittamaan harrasta luottamusta toiseen, kuin silloin kun hänen sydämensä on tullut lauhkeaksi toivottoman rakkauden kautta toiseen? Olkoon pitkä aika, rakas isäni, ennenkuin teidän on tarvis sääliä minua edellisen takia tai onnitella minua jälkimmäisen johdosta! — Teidän uskollinen poikanne Kenelm."