"Alfred Fletwoden vaimo tietysti palasi perheensä luo?"
"Valitettavasti ei — vaimo parka! Hän ei ollut monta kuukautta naimisissa ollut kun pankki joutui häviöön; ja hänen onneton miehensä näyttää muiden ystäväin nimien joukossa myöskin vääristäneen vaimonsa elatusverojen hoitajan nimen ja siten saanut käsiinsä nekin varat, joilla vaimo muuten olisi voinut itsensä elättää. Vaimon isä kärsi myöskin suuren tappion tässä häviössä, sillä hän oli vävynsä neuvosta uskonut suuren osan omaisuuttansa Alfredille, joka omaisuus nyt meni yleiseen takavarikkoon. Minä luulen, että hän oli hyvin kova mies; hänen tytär raukkansa ei ainakaan milloinkaan palannut hänen luoksensa. Hän kuoli luullakseni jo ennen Bertram Fletwodea. Koko kertomus on hyvin surullinen."
"Surullinen kyllä, mutta rikas terveellisistä varoituksista niille, jotka elävät edistyksen aikakaudessa. Tässä näette varakkaan perheen, joka on vierasvarainen, rakastettu ja suuremmassa arvossa pidetty kuin rikkaammat ylimykset — ei ollut sitä perhettä, joka ei olisi ylpeillyt olevansa sukua sen kanssa. Äkkiä esiintyy tähän onnelliseen perheesen tuo aikakauden lempilapsi, tuo edistyksen sankari — kunnon toimintomies. Hänen olisi pitänyt tyytyä elämään niinkuin hänen esi-isänsä! Hänen olisi pitänyt tyytyä sellaisiin vähäpätöisyyksiin kuin hyvään tuloon, kunnioitukseen ja rakkauteen! Hän oli liian hyväpäinen siksi. Meidän aikakautemme on rahankokoomisen aikakausi — täytyy elää aikakautensa mukaan! Hän elää aikansa mukaan. Syntyneenä maalais-herrasmieheksi, kohoittaa hän itsensä kauppiaaksi! Mutta vaikka hän oli itara, hän ei ollut epärehellinen. Hän oli syntynyt herrasmieheksi, mutta hänen poikansa oli syntynyt kauppiaaksi. Poika on isäänsäkin etevämpi toimintomies; pojalta kysytään neuvoa ja hän tulee isänsä uskotuksi. Oi! Hänkin seuraa aikaansa; itaruuteen hän lisää kunnianhimon. Kauppiaan poika tahtoo palata — mihin; herrasmiehen arvoon? — herrasmiehen! hullutuksia! jokainen on meidän aikoina herrasmies — lordin arvonimeen. Miten se päättyy? Jos voisin ainoastaan kaksitoista tuntia istua tämän Alfred Fletwoden sydämessä — jos vaan voisin nähdä, kuinka epärehellinen poika askel askeleelta lapsuudesta saakka rehellisen isän ohjaamana johdatettiin hylkäämään Fletwodein Fletwodesta vanhaa vestigiaa — niin luulen että voisin näyttää että aikakausi asuu lasihuoneessa, eikä olisi itsensä tähden tullut viskata kiveä pahantekijään!"
"Mutta, Mr Chillingly, tämä on varmaankin harvinainen poikkeus yleisestä -"
"Harvinainen!" keskeytti häntä Kenelm, joka innostui niin, että hänen parahin ystävänsä olisi ällistynyt siitä — jos hänelle milloinkaan olisi suotu hyvää ystävää — harvinainen! ei, kuinka tavallinen halu enempään onkaan niissä, joilla on kyllin; kuinka tavallinen eikö ole tyytymättömyys riittävään tuloon, kunnioitukseen ja rakkauteen, kun rahakukkaro on näkyvissä! Kuinka monta korkeasukuista perhettä onkaan maanpäällä kadonnut sentähden että heillä on ollut perillinen, jota sanotaan taitavaksi toimintomieheksi. Yhtiö perustetaan — tuo taitava mies rupeaa yhtiön osakkaaksi. Vanhat tilat ja vanhat nimet ovat pelkkää juorua. Nouskaa korkeammalle. Katsokaa ylimyksiä, joiden perimöisien arvonimien tulisi englantilaisiin korviin kuulua pasuunan ääneltä, joka voisi herättää hitaimmankin halveksimaan rahakukkaroa ja maineen halua. Katsokaa! tässä hullussa kuolontanssissa, jota sanotaan Aikakauden Edistymiseksi, hakee se, joka ei ruhtinaallisissa tuloissa saanut kylläksensä, enemmän pelaajana viheriän pöydän ääressä, noudattaen vääräin pelaajain neuvoja. Katsokaa! toinen, jonka nimi kerran hänen esi-isäinsä aikana oli Englannin vihollisten kauhuna — on ravintolan isäntänä! Kolmas — mutta miksi luetella niitä kaikkia? Yksi seuraa toista — tiellä häviöön, Edistyksen Aikakaudessa. Oi, Miss Travers! ennen muinoin tultiin Kunnian Temppelin kautta Onnen Temppeliin. Tässä viisaassa aikakaudessa on järjestys päinvastainen. Mutta tässä isänne tulee."
"Pyydän tuhat kertaa anteeksi!" sanoi Leopold Travers. "Tuo hölmö Mondell viivytteli minua näin kauan vanhanaikuisilla Tory-epäilyksillänsä siitä, onko liberaalinen politiiki maanviljelykselle edullinen vai ei. Mutta koska hän on velkaa suuren rahasumman eräälle Whig-puolueen lakimiehelle, niin minä puhuin hänen vaimonsa kanssa, joka on ymmärtäväinen nainen; minä vakuutin häntä siitä, että Mr Mondellin omalle maanviljelystoimille whigpuolue olisi edullisin; ja suudeltuani hänen pientä lastansa ja puristettuani hänen kättänsä, lupasi hän antaa äänensä George Belvoirille — kaksois-äänen."
"Minä oletan," sanoi Kenelm itsekseen, "että Travers on valinnut oikean tien ei Kunnian vaan kunnianosoituksien Temppeliin jokaisessa maassa, olkoonpa se vanha tai uudenaikainen, joka on omistanut yleisen äänestyksen järjestelmän."
SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
Seuraavana päivänä Mrs Campion ja Cecilia istuivat verandalla. He neuloivat molemmat näennäisesti kahta erilaista korko-ompelusta; toisesta oli tuleva tulenvarjostin, toisesta soffatyyny. Mutta ei kumpainenkaan työtänsä ajatellut.
Mrs Campion: — "Onko Mr Chillingly sanonut milloin hän aikoo lähteä?"