"Hidasta väkeä, nuo maalaiset tilanomistajat — jälessä aikaansa. Noh?"
"Olen kuullut, että Bertram Fletwode oli tätä tuumaa vastaan, mutta hänen poikansa kehoitti häntä siihen. Tällä pojalla, Alfredilla, sanottiin olevan vieläkin suurempi toimintokyky kuin hänen isällänsä oli. Mrs Campion tunsi vallan hyvin Alfred Fletwode'n. Hän sanoo hänen olleen kauniin, vilkassilmäisen miehen, joka oli äärettömän kunnianhimoinen — enemmän kunnianhimoinen kuin itara — ja joka kokoili rahaa vähemmän niiden itsensä tähden kuin sen puolesta, jota niillä saavutetaan — arvon ja vallan. Hänen hartain toivonsa oli, Mrs Campionin kertomuksen mukaan, saada vanha paroni-arvo takaisin, mutta ei ennen kuin hän sen kanssa voi yhdistää omaisuuden, joka vastasi niin vanhan arvonimen loistoa ja korvasi uudempain peerein rikkautta nimen korkeammalla arvolla."
"Kurja kunnianhimo tosiaan; minä katsoisin vinttikammarissa asuvan runoilijan kunnianhimoa paremmaksi. Mutta minä en mikään tuomari ole. Kiitos Jumalan, minä en ole kunnianhimoinen. Mutta jokainen kunnianhimo, jokainen toivo kohota, on viehättävä sille, joka on tyytyväinen kun vaan itse ei häviölle joudu. Poika kulki siis omaa tietänsä, ja Fletwode piti seuraa Jones'ille rikkauteen ja paroni-arvoon vievällä tiellä — sillä välin kai poika nai? ja siinä tapauksessa tietysti herttuan tahi pohatan tyttären. Kunnian etsimistä, rahanhankkimista, jonka kautta hän oli vaarassa tulla alennetuksi tai joutua työhuoneesen. Aikakauden edistys!"
"Ei," vastasi Cecilia, joka hymyili hänen innollensa, mutta hymyili suruisesti, "Fletwode ei nainut herttuan eikä pohatan tytärtä; mutta hänen vaimonsa oli kuitenkin jaloa sukua — köyhää, mutta hyvin ylpeää. Kenties hän nai kunnianhimosta, mutta ei voitonhimosta. Hänen vaimonsa isä oli mahtava valtiollinen mies, joka kenties olisi voinut olla hänelle hyödyksi hänen vaatiessansa paroni-arvoa takaisin. Äiti, jolla oli etevä asema seuraelämässä, oli likeistä sukua meidän läheisen sukulaisemme — Lady Glenalvonin kanssa."
"Lady Glenalvon, jonka minä pidän suurimmassa arvossa naistuttavieni joukossa! Oletteko sukua hänen kanssansa?"
"Olen; Lord Glenalvon oli äitini eno. Mutta minä tahdon lopettaa kertomukseni ennenkuin isäni tulee. Alfred Fletwode ei nainut ennenkuin kauan aikaa sen jälkeen kuin hän rupesi pankin osakkaaksi. Hänen isänsä oli hänen pyynnöstänsä Mr Jones'in kuoltua ostanut koko toimituksen. Pankki hoidettiin nimellä Fletwode ja Poika. Mutta isä oli osakas vaan nimeksi, tahi niinkuin luullakseni sanotaan 'nukkuva' kumppani. Hän oli jo aikaa sitten herennyt asumasta kreivikunnassa. Vanha talo ei ollut kylläksi iso hänelle. Hän oli ostanut linnantapaisen asunnon naapuri kreivikunnassa; sillä hän eli hyvin suurellisesti; oli aulis tieteiden ja taiteiden suosija; ja vaikka hän aikaisin ryhtyi kaikenmoisiin kauppatuumiin, niin hän näyttää olleen hyvin etevä ja hieno seuraihminen. Muutamia vuosia ennen hänen poikansa naimista hän oli tullut halvaukseen ja hänen lääkärinsä kielsi hänen ottamasta osaa toimiin. Siitä ajasta hän ei enää puuttunut pankin hoitoon. Hänellä oli ainoastaan yksi tytär, joka oli paljon nuorempi Alfredia. Lord Cagleton, minun enoni, oli kihloissa hänen kanssansa. Hääpäivä oli jo määrätty — kun maailma ihmeeksensä sai tietää että tuo suuri kauppahuone Fletwode ja Poika oli lakkauttanut maksunsa — onko se oikein sanottu?"
"Minä luulen niin."
"Suuri joukko ihmisiä joutui häviölle tämän vararikon kautta. Yleinen mielipaha oli suuri. Tietysti koko Fletwoden omaisuus annettiin velkojille. Vanha Mr Fletwode julistettiin laillisesti syyttömäksi kaikkeen paitsi siihen että hän oli liian paljo poikaansa luottanut. Alfredia syytettiin petoksesta — väärennyksestä. Minä tietysti en tarkoin tunne näitä asioita. Hän tuomittiin pitkälliseen rangaistustyöhön, mutta kuoli päivää ennen kuin tuomio lankesi — luultavasti myrkkyyn, jota hän kauan oli luonansa kantanut. Nyt ymmärrätte miksi isäni, joka on melkein liian arka kunnian-asioissa, muutti Arabella Fletwoden kuvan pimeään soppeen — tämä nainen oli tosin hänen sukulaisensa, mutta myöskin tuomitun pahantekijän sisar — ja te käsitätte myöskin miksi koko tämä asia on hänelle ikävä. Hänen lankonsa olisi nainut pahantekijän sisaren; ja vaikka tämä kihlaus tietysti kaikessa hiljaisuudessa purattiin sen kauhean häpeän tähden, joka Fletwodeja oli kohdannut, niin luulen, ettei eno raukka milloinkaan toipunut tästä hänen toiveidensa kuoliniskusta. Hän lähti ulkomaille ja kuoli Madeirassa kauan kiduttuansa."
"Ja pahantekijän sisar, kuoliko hänkin?"
"Ei; ainakaan minun tietääkseni. Mrs Campion sanoo sanomalehdissä nähneensä ilmoituksen vanhan Mr Fletwoden kuolemasta, ja tiedon siitä että Miss Fletwode tämän tapauksen jälkeen oli lähtenyt Liverpoolista New Yorkiin."