"Minä olen kauan toivonut tehdä persoonallista tuttavuutta teidän kanssanne," sanoi hän ja hänen äänensä ja käytöksensä osoitti sitä hellätuntoista kunnioitusta, jota hyvin kasvatettu nuori mies perheen nuorempaa haaraa on velvollinen osoittamaan perheen tulevaa esimiestä kohtaan. "Minä en voi käsittää kuinka minä en nähnyt teitä eilen illalla Lady Beaumanoir'in tykönä, jossa Mivers kertoo teitä tavanneensa; mutta minä menin aikaisin pois."
Mivers vei heitä aamiaishuoneesen, ja kun he istuivat, puhui isäntä etupäässä kertoen vilkkaasti päivän etevimmistä puheen-aineista — viimeisestä skandaalista, viimeksi ulostulleesta uudesta kirjasta, sotajoukon parantamisesta, kilpa-ajon parantamisesta, Espanjan arveluttavasta tilasta ja italialaisen laulajan debutista. Hän oli vallan kuin ruumiillistunut sanomalehti, sisältäen Ohjaavaisen kirjoituksen, Oikeuden jutut, Ulkomaisen osaston, Hovi-uutiset, Syntyneihin, Kuolleihin ja Vihittyihin saakka. Gordon väliin keskeytti tätä ajatuksen tulvaa lyhyillä, terävillä muistutuksilla, jotka ilmaisivat hänen omia tietojansa puheena olevissa asioissa ja tottumusta katsella ihmisten toimia ja rientoja ylhäiseltä, hänelle omituiselta kannalta, ja sellaisten sinisten silmälasien läpi, jotka luovat talvimaisen näön kesäiselle maisemalle. Kenelm puhui vähän, mutta hän kuunteli tarkasti.
Puhe kääntyi tästä helposta, häilyvästä tavasta valtiollisiin asioihin, — puhuttiin valtiollisesta johtajasta, joka oli etevin arvoon ja asemaan katsoen siinä puolueessa, jota Mivers sanoi seisovansa lähellä — hän ei mihinkään puolueesen kuulunut, sillä hän kuului vaan itseensä. Mivers puhui tästä johtajasta suurimmalla epäilyksellä ja halveksivalla tavalla. Gordon piti yhtä hänen kanssansa, vaikka hän lisäsi: "Mutta hän vallitsee asemaa ja tietysti täytyy tätä nykyä kaikin puolin häntä auttaa."
"Niin, nykyisellä hetkellä ei ole muu edessä," sanoi Mivers. "Mutta istunnon loppupuolella saatte nähdä muutamia eteviä kirjoituksia 'The Londoner'issa,' jotka tulevat suuressa määrässä häntä vahingoittamaan, senkautta että ne väärällä paikalla häntä kiittävät ja lisäävät levottomuuden etevissä seuralaisissa — levottomuuden, joka nyt kytee heissä, vaikka sitä tukehdutetaan."
Tässä Kenelm nöyrällä äänellä kysyi: "Miksi Gordon luuli että ministeriä, joka hänestä oli epäluotettava ja vaarallinen, oli nykyisellä hetkellä autettava kaikin puolin."
"Siksi että se jäsen, joka on valittu häntä auttamaan, nykyisellä hetkellä kadottaisi paikkansa, joll'ei hän sitä tekisi: ei hätä lakia lue."
Kenelm: "Siinä tapauksessa minusta olisi parempi luopua paikastansa."
Mivers: "Hyvin sanottu, Kenelm. Mutta vertaukset sikseen, Gordon on oikeassa: nuoren valtiomiehen täytyy puoluettansa seurata; vanha sanomalehden kirjoittaja, niinkuin minä olen, on enemmän itsenäinen. Niin kauan kuin hän soimaa kaikkia, on hänellä oleva paljon lukijoita."
Kenelm ei vastannut mitään ja Gordon alkoi puhua toimista. Hän puhui muutamista parlamenttiin esiintuoduista laki-ehdoituksista erinomaisella taidolla, joka ilmoitti suurta asiantietoa, suurta arvostelevaa terävyyttä, sillä hän esiintoi ehdoitusten vajavaisuuksia ja näytti niiden seurauksien vaaraa.
Kenelm suuresti ihmetteli tämän kylmän, selkeän järjen voimaa ja myönsi itselleen että alihuone oli sopiva paikka sen kehittämiseen.