"Ei, heidän ei ole minua kiittäminen ja siunaaminen."
"Ketä siis? Isäänne?"
"Ei. Älkää kysykö; minä olen luvannut ett'en sitä sano. He eivät itse sitä tiedä; he luulevat että heidän on teitä kiittäminen siitä."
"Minua! Pitääkö minun aina olla valhe vasten tahtoani? Hyvä Miss Travers, minun kunnialleni on tarpeellista että päästän noita herkkäuskoisia ihmisiä heidän erehdyksestänsä; missä minä heidät löydän?"
"Sitä en saa sanoa; mutta minä pyydän heidän hyväntekijältänsä luvan ilmoittaa sitä, ja lähetän sitten heidän adressinsa teille."
Joku koski Kenelm'in käsivarteen ja ääni kuiskasi: "Saanko pyytää teitä esittelemään minua Miss Travers'ille?"
"Miss Travers," sanoi Kenelm, "minä pyydän teitä lisäämään tuttavienne joukkoa minun serkullani — Mr Chillingly Gordon'illa."
Sillä välin kun Gordon lausui Cecilia'lle muutamia noita tavallisia kohteliaita sanoja, joilla tuttavuus London'in salongeissa tavallisesti alkaa, nousi Kenelm, totellen Lady Glenalvon'in viittausta, joka juuri oli huoneesen tullut, paikaltansa ja meni markisinnan luo.
"Eikö tuo nuori mies, jonka te jätitte puhelemaan Miss Travers'in kanssa, ole teidän serkkunne Gordon?"
"On."