"Ja äitinne, Will, kuinka te hänen jätitte?"
"Oh, sir!" huudahti Jessie nuhtelevaisesti; "luuletteko että me olisimme hennoneet jättää äitiä — niin yksin ja päälle päätteeksi jäsenten kolotusta potevana? Hän vaalii pienokaista nyt — sen hän aina tekee, kun minä olen puodissa."
Nyt Kenelm seurasi nuorta parikuntaa puodin viereiseen huoneesen, jossa Mrs Somers istui ikkunan vieressä lukien raamattua ja heijaten pienokaista, joka nukkui rauhallisesti kehdossa.
"Will", sanoi Kenelm, kumartaen synkkämielisiä kasvojaan lapsen yli, "minä tahdon kertoa teille muukalaisen runoilijan kauniin ajatuksen, jota on niin huonosti käännetty:" —
"Lapsi sä miekkoinen! viel kehto on ääretön sulle.
Kuin tulet mieheksi, käy ahtahaks' maailmakin."
"Minä en usko että se on totta, sir," sanoi Will vaatimattomasti; "sillä onnellinen koti on maailma, joka on kylläksi avara mille miehelle tahansa."
Kyyneleet nousivat Jessien silmiin; hän kumartui alaspäin ja suuteli — ei lasta — vaan kehtoa. "Will teki tämän." Hän lisäsi punastuen: "Minä tarkoitan kehtoa, sir."
Aika riensi sillä välin kuin Kenelm puheli Will'en ja vanhan äidin kanssa, sillä Jessie oli kohdakkoin taas kutsuttu puotiin; ja Kenelm vallan hämmästyi, kun hän huomasi että se puoli tunti, joka armosta oli hänelle suotu, oli päättynyt, ja Jessie pisti päänsä ovesta ja sanoi: "Mrs Braefield odottaa teitä."
"Hyvästi, Will; minä tulen piakkoin taas teitä katsomaan; ja äitini on pyytänyt minun ostamaan en tiedäkään kuinka monta todistetta teidän taidostanne."