Komeat avonaiset vaunut, joissa oli sija kuskille, joka oli yhtä loistavassa puvussa, seisoivat puodin edustalla.
"Nyt, Mr Chillingly," sanoi Mrs Braefield, "on minun vuoroni ryöstää teidät; astukaa sisään!"
"Aha!" jupisi Kenelm, katsellen häntä miettivin silmin. "Onko se mahdollista?"
"Aivan mahdollista; astukaa sisään. Kuski, ajakaa kotia! Niin, Mr Chillingly, te tapaatte taas tuon varomattoman olennon, jolle uhkasitte selkäsaunan antaa; se olisi tehnyt hänelle hyvää. Minun tulisi häpeällä muistutella teitä minusta, ja kuitenkaan minä en ensinkään häpee. Minä ylpeilen siitä että voin teille näyttää muuttuneeni vakaaksi, arvolliseksi naiseksi ja, niinkuin mieheni sanoo, hyväksi vaimoksi."
"Te olette olleet naimisissa ainoastaan kuusi kuukautta, kuulen minä," sanoi Kenelm kuivasti. "Toivon että miehenne sanoo samaa kuuden vuoden kuluttua."
"Hän tulee sanomaan sitä kuudenkymmenen vuoden jälkeen, jos niin kauan elämme."
"Kuinka vanha hän on?"
"Kahdeksan neljättä."
"Kun miehelle puuttuu ainoastaan kaksi vuotta hänen sataansa, on hän luultavasti paremmin oppinut tunteitansa tuntemaan; mutta hänellä on, tavallisesti, silloin hyvin vähän jälellä tunnettavana."
"Älkää olko ivallinen, sir; ja älkää puhuko niin, kuin pilkkaisitte avioliittoa, juuri kun olette jättänyt mitä onnellisimman nuoren parikunnan, jonka päälle aurinko on loistanut, ja jonka — sillä Mrs Somers on kertonut minulle kaikki naimisestansa — on teitä kiittäminen onnestansa."