"Ja setä, joka olisi peijannut teitä minulle, joll'ette niin urhoollisesti olisi itseänne puolustanut?"
"Hän asuu siinä, missä hän asui, ja on nainut emännöitsijänsä. Hän oli niin hellätuntoinen että epäsi tätä tehdä, ennenkuin minä olin naimisiin joutunut ja tieltä pois."
Tässä Mrs Braefield, joka alkoi puhua hyvin sukkelaan, niinkuin naiset usein tekevät, kun koettavat salata liikutustansa, kertoi Kenelmille kuinka onnettomaksi hän tunsi itsensä monta viikkoa senjälkeen, kuin hän tätinsä luona oli turvapaikan löytänyt — kuinka hän oli päättänyt ettei hän milloinkaan naimisiin mene — ei milloinkaan! Kuinka Mr Braefield sattui olemaan vierailla naapuristossa, ja näki hänen kirkossa — kuinka tämä koetti päästä tuttavuuteen hänen kanssansa — kuinka tämä herra alussa oli hänelle miltei vastenmielinen; mutta hän oli niin hyvä ja kiltti, ja kun hän vihdoin kosi — ja tyttö itse suoraan kertoi hänelle kaikki paostansa ja tuhmuuksistansa — kiitti hän häntä niin jalosti rehellisyydestä, joka saattoi häntä kunnioittamaan häntä yhtä paljon kuin hän ennen häntä rakasti. "Ja tästä hetkestä," sanoi Mrs Braefield hellästi, "olen sydämestäni häntä rakastanut. Ja nyt tiedätte kaikki. Ja nyt me olemmekin perillä."
Vaunut vieri hyvin joutuisasti leveää ajotietä ylös, jonka varrella kasvoi murattia, ja pysähtyi kauniin huoneuksen edustalle; rakennuksen vastapäätä oli uhkea portti ja puutarhan kohdalla oli pitkä kasvihuone — se oli niitä rakennuksia, joita omistaa "kaupunkilais-herrasmiehet," ja jotka usein ovat komeammat ja uhkeammat kuin moni muhkea herraskartano.
Mrs Braefield oli nähtävästi hiukan ylpeä, kun hän vei Kenelm'in kauniin eteisen läpi, jonka laattia oli Malverntiilistä tehty ja jota koristi Scagliola-pylväät, ja salongiin, joka oli sisustettu hyvällä aistilla ja antoi isoon kukkatarhaan päin.
"Mutta missä on Mr Braefield?" kysyi Kenelm.
"Hän lähti junalla konttooriinsa; mutta hän tulee takaisin jo aikaa ennen päivällistä, ja te syötte tietysti päivällistä meidän kanssamme?"
"Te olette hyvin vierasvarainen, mutta —."
"Ei mitään mutta; minä en ota korviini mitään estelyjä. Älkää pelätkö saavanne vaan lampaanpaistia ja riisipuddingia; sitä paitsi minulla on lasten kemut täällä kahden aikana, ja niissä tulee olemaan kaikellaista lystiä. Pidättehän lapsista?"
"Sitä en luule tekeväni. Mutta en ole milloinkaan tehnyt tätä tunnetta selväksi itselleni."