Kenelm seurasi häntä sen lasi-oven läpi, joka vei puutarhaan; ja pienen kasvihuoneen toisessa päässä oli näiden omituisten lemmityisten asunto. Se oli pienen huoneen kokoinen; kolme sivua oli hienoa rautalankaverkkoa, sillä täällä oli musliinista tai muusta ohuesta kankaasta tehtyjä poimutelmia, väliin sitä peitti, milloin sisäpuolelta milloin ulkopuolelta, kauniit kiertokasvit; keskellä oli vesisäiliö, josta taivaankaaren kaltainen vesisuihku kohosi. Lily nosti varovasti ylös oven, joka oli sysättävä ylös ja alas, ja meni sisään, sulkien sen jälkeensä. Hänen tulonsa pani joukon hienoja siipiä liikkeelle, muutamat liipotteli hänen ympärillensä, toiset olivat rohkeammat ja asettuivat hänen hiuksilleen ja vaatteilleen. Kenelmin mielestä hän ei ollut syyttä kehunut, sanoessansa että muutamat perhoista olivat oppineet häntä tuntemaan. Tyttö päästi Marokkon Keisarin hatustansa; se lensi pelkäämättä hänen ympärillänsä, ja katosi sitten kiertokasvien lehtien taakse. Lily aukaisi oven ja tuli ulos.

"Olen kuullut puhuttavan filosoofista, joka kesytti ampiaisen," sanoi Kenelm, "mutta en ole milloinkaan ennen kuullut että nuori lady kesyttää perhosia."

"Ei", sanoi Lily ylpeästi; "luulen olevani ensimmäinen, joka on sitä koettanut. Kenties en olisi koettanutkaan, jos minulle olisi kerrottu että toisien on onnistunut tehdä sitä ennen. En kuitenkaan ole täydelleen onnistunut. Mutta yhdentekevä; jos ne eivät minua rakasta, niin minä rakastan niitä."

He palasivat salongiin, ja Mrs Cameron kääntyi Kenelm'iin:

"Tunnetteko hyvin tätä seutua, Mr Chillingly?"

"Se on vallan outo minulle, ja se on enemmän maalainen, kuin moni kauempana Londonista oleva seutu."

"Se on onni enimmille kotiseuduillemme," sanoi Mr Braefield; "ne välttävät sen kautta tehdaskaupunkien savua ja melua, ja maanviljelys-tiede ei ole niiden lehteviä pensasaitoja hävittänyt. Viheriäin niittyjemme läpi kulkevain polkujen molemmin puolin kasvaa yhtä paljon kiertokasveja ja puna-apiloita kuin silloin kun Izaak Walton kuljeksi niitä myöten onkimatkoillansa virralle."

"Sanooko kansantaru hänen onkineen tässä joessa? Minä luulin hänen oleskelleen toisella puolella Londonia."

"Se on mahdollista; minä en paljon tiedä Walton'ista ja hänen taiteestansa; mutta tuolla salpauksen toisella puolella on vanha huvihuone, jonka seinään on leikattu nimi Izaak Walton, mutta onko hän itse sen tehnyt, tai joku toinen, sitä en voi sanoa? Onko Mr Melville hiljan täällä käynyt, Mrs Cameron?"

"Ei, ei moneen kuukauteen."