"Minä pelkään, etten voi tulla huomenna. Minä olen auringon nousun aikana oleva kaukana täältä."
Lily ei vastannut mitään, vaan meni takaisin sisään.
Mr Braefield tapasi puutarhurin kukkalavaa kastelemasta, keskusteli hänen kanssansa orvokeista ja palasi sitten taas Kenelm'in luo, joka oli pysähtynyt muutaman kyynärän päähän puutarhan portista.
"Tämä on pieni kaunis paikka," sanoi Mr Braefield jonkinlaisella itsensä alentavalla sääliväisyydellä, joka sopi Braefieldvillen omistajalle. "Se on niin sanoakseni koristettu."
"Niin, koristettu," toisti Kenelm hajamielisesti.
"Niin on aina sellaisten rakennusten laita, jotka vähitellen lavennetaan. Olen kuullut äitini sanovan, että kun Melville tai Mrs Cameron ensin sen ostivat, oli se tuskin parempi kuin työmiehen mökki, siihen kuuluvan maatilkun kanssa. Ja pari kolme vuotta myöhemmin rakennettiin pari huonetta lisää, ja osa maatilkusta tehtiin puutarhaksi; senjälkeen rakennettiin koko se osa, jossa perhe nyt asuu, vanha rakennus tuli pesutuvaksi ja koko maatilkku laitettiin puutarhaksi niinkuin näette. Mutta minä en tiedä toimitettiinko nämä parannukset Melvillen tai tädin rahoilla. Luultavasti tädin. Minä en käsitä mikä vetovoima paikalla olisi Melvilleen nähden; hän ei usein siellä käy, minun luullakseni — se ei hänen kotinsa ole."
"Mr Melville näyttää olevan maalari, ja teidän sanoistanne päättäen, etevä maalari."
"Minä en luule hänellä olleen menestystä ennenkuin tänä vuonna. Mutta varmaankin te näitte hänen kuviansa näyttelyssä?"
"Minä häpeän sanoa, etten ole näyttelyssä ollut."
"Te saatatte minua hämille. Melvillellä oli kuitenkin kolme maalausta siellä; ne olivat kaikki hyvin hyvät, mutta se, jonka minä aioin ostaa, herätti suurempaa huomiota kuin toiset, ja on äkkiä korottanut häntä mitättömyydestä maineen kukkuloille."