Näin Kenelm ja hänen minänsä yhä kiistivät toistensa kanssa; ja kuta enemmän he kiistivät, sitä lähemmäksi he tulivat sitä paikkaa, jossa oli nähty ja josta oli paettu ensimmäisen rakkauden katalaa ilmiötä.
KUUDES KIRJA.
ENSIMMÄINEN LUKU.
Sir Peter ei ollut Kenelmistä kuullut mitään siitä kuin kirje ilmoitti hänelle että hänen poikansa oli jättänyt pääkaupungin lähteäksensä jalkamatkalle, joka luultavasti tulisi olemaan lyhyt, vaikka se kenties kestäisi moniaita viikkoja; ja kunnon baroneti päätti itse lähteä London'iin, siinä toivossa että Kenelm jo olisi palannut, tai, jos hän vielä olisi poissa, ainakin saadaksensa Mivers'iltä ja muilta kuulla kuinka kauas tämän epäsäännöllisen kiertotähden oli onnistunut ohjata säännöllistä rataa pääkaupunkilaisen järestön kiintotähtien keskellä. Hänellä oli muitakin syitä matkaansa. Hän tahtoi oppia tuntemaan Chillingly Gordonin ennenkuin hän hänelle antoi nuo 20,000 puntaa, joista Kenelm oli suostunut luopumaan, kun tila tehtäisiin vapaaksi, jota tarkoitusta varten nuori perillinen oli allekirjoittanut tarpeelliset paperit, ennenkuin hän jätti London'in mennäksensä Moleswich'iin. Sir Peter tahtoi myöskin nähdä Cecilia Traversin, johon hän Kenelmin kertomusten johdosta oli suuresti mieltynyt.
Päivänä tulonsa jälkeen pääkaupunkiin oli Sir Peter aamiaisella
Miversin luona.
"Toden totta, te asutte erittäin mukavasti täällä," sanoi Sir Peter, luoden silmäyksen runsasvaraiseen pöytään ja hyvillä huonekaluilla varustettuun huoneesen.
"Sehän on luonnollista — eihän kukaan estä minua asumasta mukavasti.
Minä en ole naimisissa: — maistakaa tätä omelettia."
"Muutamat miehet väittävät, etteivät milloinkaan ole tunteneet mukavuutta kodissansa ennenkuin ovat naineet, Mivers serkku."
"Muutamat miehet ovat heijastavia kappaleita, ja saavat himmeän vilahduksen siitä mukavuudesta, jonka vaimo itseensä kokoo. Kuinka monta nyt omistamaani mukavuutta Mrs Chillingly Mivers minulta riistäisi ja itsellensä omistaisi, vähävarainen kun olen! Näiden iloisten huoneiden sijaan saisin pimeän hökkelin, joka antaisi takapihaan, johon ei aurinko paistaisi päivällä ja jossa öillä kissannaukujaisia kuulisin; Mrs Mivers sitä vastoin asuisi varsin mukavasti; hänellä olisi kaksi salongia auringon puolella ja kenties kammarikin. Ei! jos minä milloinkaan nain, niin tapahtuu se silloin, kun naiset ovat täydellisesti oikeuksiansa vahvistaneet; sillä silloin miehilläkin on jokin toivo voida omia oikeuksiansa pelastaa. Jos talossa on kaksi salongia, niin minä otan toisen, jos ei, niin heitetään arpaa kumpi takapihaan antavan huoneen saa; jos meillä on vaunut, niin se kolme päivää viikossa on oleva kokonaan minun käytettäväni; jos Mrs M. tahtoo 200 puntaa vaatteiksensa, niin hänen täytyy tyytyä yhteen sataan, toinen puoli tulee minulle itselle; jos korehturiarkit ja kirjapainopojat minua kiusaavat, niin puolet vaivasta tulee hänen osallensa, ja sillä välin minä otan itselleni vapautta ja huvittelen itseäni croquet-kentällä Wimbledon'issa. Niin, kun naisten nykyiset vääryydet poistetaan ja he tulevat yhdenvertaisiksi miesten kanssa — silloin minä varsin mielelläni menen naimisiin; ja, jalomielinen ollakseni, minä en vastusta Mrs M.—'in äänestysoikeutta kunnalliskokouksessa tai parlamentin vaalissa. Minä annan hänelle varsin kernaasti omat ääneni."
"Minä pelkään, serkku hyvä, että olette pannut Kenelmin päähän omat itsekkäät mielipiteenne aviosäädystä. Hän ei näy olevan halukas naimaan — vai kuinka?"