Tämän jalon periaatteen lausumisen jälkeen keskustelu päättyi. Sekä isäntä että vieras käsittivät, että heillä oli ollut kyllin toinen toisistansa. Kenelm nousi lähteäksensä pois.
Mr Roach virkkoi, sanoessaan jäähyväiset hänelle ovella, erityisellä painolla:
"Ei oman itsekohtaisen huvini takia — muistakaa se. Milloin vaan kuulette minun kääntymykseni olevan keskustelun aineena maailmassa, niin sanokaa omasta suustani kuulleenne nämät sanat — ei oman itsekohtaisen huvini takia. Ei! Sanokaa terveisiä Welby'lle — hän on itse nainut mies; hän käsittää minua."
YHDEKSÄS LUKU.
Kun Kenelm lähti Oxfordista, kuljeskeli hän monta päivää ympäri maalla, ilman päämaalia ja olematta missään mainittavassa seikkailussa. Vihdoin viimein hän huomasi tavanmukaisesti palaavansa sitä tietä, jota hän oli tullut. Maneetillinen vaikutus, jota hän ei voinut vastustaa, ajoi hänet takaisin Moleswich'in ruohoisia niittyjä ja liriseviä puroja kohti.
"Löytyy varmaankin sielun-harhaus samoin kuin näönharhaus," sanoi hän itsekseen. "Otaksutaan että luulettelemme nähneemme kummituksen. Jos emme uskalla katsella näköä — emme uskalla koettaa koskea siihen — vaan juoksemme takamaisesti tiehemme — mitä tapahtuu? Me tulemme kuolinpäiväämme saakka uskomaan ett'ei se harhaus ollutkaan — vaan että se oli kummitus — ja voimme tulla onnettomiksi koko elinajaksemme. Mutta jos me rohkeasti menemme aaveen luo, ojennamme käsiämme tarttuaksemme siihen, katsos! se häviää tyhjään ilmaan, silmämme pilkkanäkö on haihtunut, eikä aaveet enää meitä milloinkaan tule vaivaamaan. Niin mahtaa olla minun sielun-harhauksenkin laita. Minä näen kuvan, joka on minulle vallan outo — se näyttää minusta ensi katsannolta olevan varustettu yliluonnollisella viehätysvoimalla; ikäänkuin mieletön pelkuri pakenen sitä. Se yhä kummittelee minulle; minä en voi sitä kartoittaa. Se ajaa minua takaa päivällä sekä väentungossa että luonnon yksinäisyydessä; se käy luonani öillä unissani. Minä alan luulla että se on todellinen kävijä toisesta maailmasta — se mahtaa olla rakkaus — se rakkaus, josta luen runoilijain teoksissa, niinkuin runoilijain teoksissa luen noitumisesta ja kummituksista. Kuta enemmän sitä ajattelen, sitä vähemmän todenmukaiselta se minusta tuntuu että minä toden perään olisin rakastunut kummalliseen, puolisivistyneesen, tavallisuudesta poikkeavaiseen olentoon, ainoastaan sentähden että näen hänen kasvonsa alinomaa edessäni. Minä voin vallan turvallisesti tätä olentoa lähestyä; kuta enemmän minä olen hänen seurassansa, sen mukaan on harhaus häviävä. Minä menen rohkeasti takaisin Moleswich'iin."
Näin sanoi Kenelm itsellensä, ja vastasi itse:
"Mene; sillä sinä et voi muuta tehdä. Luuletko että sinun siipesi voivat sitä verkkoa välttää, joka on Roachen [Roach merkitsee myöskin rauskua] kietonut silmukkoihinsa? Ei —.
"'Tuleva varmaan se päivä on, jonk' kohtalo määrännyt lie,' se päivä, jolloin sinun on nöyrtyminen 'luonnon alle, joka tahtoo tulla kuulluksi.' Parempi on nöyrtyä nyt ja kunnialla, kuin tehdä vastarintaa, kunnes tulen viidenkymmenen ikäiseksi ja silloin valita järjen mukaan, jolla valinnalla ei ole niin mitään oman tyydytyksesi kanssa tekemistä."
Tähän vastasi Kenelm itselleen harmissaan ollen: "Oh! sinä kevytmielinen olento. Minun alter egoni, et tiedä mistä puhut! Eihän ole puhe mistään luonnollisesta asiasta, on puhe yliluonnollisesta — harhanäöstä — aaveesta."