"Minä kysyn tätä teiltä suurimmalla nöyryydellä. Minä odotan sellaisia vastauksia, jotka täydellisesti järkeäni tyydyttävät, ja minä tulen olemaan iloinen, jos niin tapahtuu. Sillä kiistan juurella on rakkauden himo. Ja rakkaus on varmaankin hyvin häiritsevän ikävä liikutus, ja se on saattanut monta sankaria ja viisasta kummastuttaviin heikkouksiin ja tuhmuuksiin."
"Hiljaa, hiljaa, Mr Chillingly; älkää liioitelko. Rakkaus on epäilemättä — tuota — häiritsevä himo. Mutta jokainen liikutus, joka muuttaa elämää liikkumattomasta lätäköstä raittiiksi ja kohisevaksi virraksi, on lätäkölle hyvin häiritseväinen. Ei ainoastaan rakkaus ja muut samankaltaiset himot — niinkuin kunnianhimo —, vaan tutkistelemusky'ynkin käyttäminen, joka on alituisessa työssä, muuttaen aatteitamme, on hyvin häiritsevä. Rakkaudella, Mr Chillingly, on hyvät sekä huonot puolensa. Pitäkää huolta putellista."
Kenelm (pitäen huolta putellista): "Niin, niin; te teette aivan oikein siinä, että koetatte vahvistaa vastustajan asiaa, ennenkuin kumootte sen — niin tekevät kaikki hyvät teoriian tutkijat. Suokaa anteeksi, jos minä en ole oikein taitava tässä todistamisen mutkassa. Otaksukaa että minä tiedän kaikki, mitä voidaan sanoa tämän terveen ymmärryksen kieltämisen hyväksi, jota tunnetaan tuolla kauniilla nimellä 'rakkaus', ja joka muuttuu asian hävittämiseksi."
Hänen arvoisuutensa Decimus Roach (epäävästi): "Hävittämiseksi? Kuinka! Himot ovat juurtuneet inhimilliseen järestöön osana siitä, eikä niitä voi niin helposti hävittää kuin te näytätte luulevan. Kun hyvin kasvatettu ja terve-järkinen mies käsittää rakkauden järkevästi ja siveellisesti, on se — on se —."
Kenelm: "No, mitä se on?"
Hänen arvoisuutensa Decimus Roach: "Se — se — se on — asia, jota ei saa halveksia. Se on, niinkuin aurinko, elämän suuri koloristi, Mr Chillingly. Ja te olette aivan oikeassa — siveellinen järestö vaatii jokapäiväistä harjoitusta. Mikä voi antaa tätä harjoitusta yksinäiselle miehelle, kun hän tulee siihen ikään, että hän ei voi istua kuusi tuntia peräkkäin jumalallista olemusta miettien; ja kun luuvalo tai muut taudit estävät häntä menemästä lähetyssaarnaajana seikkailuille Afrikan raakalaisten luo? Sillä ijällä vaatii luonto, joka tahtoo tulla kuulluksi, oikeutensa, Mr Chillingly. Hellä naisellinen kumppani rinnalla, viattomia pieniä lapsia, jotka kapuilevat ylös polvelle — mikä herttainen, lumoava kuva! Kuka voi olla kyllin raaka sitä hävittämään, kuka voi olla kyllin hurja maalaamaan sen yli pylväällä yksinään istuvan pyhän Simon'in kuvan! Vielä lasillinen. Ettehän te juo, Mr Chillingly."
"Minä olen juonut kylläksi," vastasi Kenelm tylysti, "uskoakseni että näen kaksi asiaa yht'aikaa. Minä luulin, että edessäni istui rakkauden epäterveellisyyden ja avioliiton kurjuuden ankara vastustaja. Mutta nyt luulen kuulevani itkusuisen herkkätuntoisen ihmisen, joka tuo esiin typeryyksiä, joita toinen Decimus Roach jo on vääriksi todistanut. Varmaa on että minä näen kaksi asiaa yhtaikaa, tai että te huvitatte itsenne pilkkaamalla minun vetomistani teidän viisauteenne."
"Ei niin, Mr Chillingly. Mutta asia on se, että minä olin nuori, kun tuon kirjan kirjoitin, ja nuoruus on innokas ja yksipuolinen. Samalla kuin halveksin niitä liiallisuuksia, joihin rakkaus voi heikkopäisiä saattaa, myönnän nyt sen hyviä vaikutuksia, kun sitä, niinkuin jo ennen sanoin, käsitetään järjellisesti — järjellisesti, nuori ystäväni. Siinä elämän aikakaudessa, jolloin arvostelukyky on kypsynyt, naisellisen ystävän sulostuttava seura ei voi olla mieltä miellyttämättä ja poistamatta sitä kolkkoa kuuraa, johon yksinäisyys aikaa voittaen jähmettyy. Sanalla sanoen, Mr Chillingly, tultuani siihen vakuutukseen, että erehdyin liian rohkeasti esiteltyyn mielipiteeseni katsoen, on velvollisuuteni totuutta ja ihmissukua kohtaan tunnustaa kääntymykseni maailmalle. Ja minä olen aikeissa tulevassa kuussa mennä naimiseen nuoren ladyn kanssa, joka —."
"Ei sanaakaan enää, Mr Roach. Se mahtaa olla ikävä aine teille.
Jättäkäämme se."
"Se ei ole ensinkään ikävä!" huudahti Mr Roach innokkaasti. "Minä katselen eteenpäin velvollisuuteni täyttämiseen ilolla, jota tosisivistyneen miehen aina tulee tuntea peruuttaessansa väärää oppia. Mutta kyllä kai te teette minulle sen oikeuden, että käsitätte minun tietysti en tätä tekeväni — oman itsekohtaisen huvini takia. Ei, sir, se on minun esimerkkini arvo muille, joka jalostuttaa minun perisyitäni ja innostuttaa sieluani."