"Minä menin liian pitkälle tässä suhteessa," jupisi Roach.
"Ei ensinkään. Rippi-isän naimattomuus pysyy tai häviää ripin kanssa. Teidän todisteenne siinä katsannossa on päivän selvä. Mutta kun se maallikkoa koskee, luulen huomaavani eroituksen."
Mr Roach pudisti päätänsä ja vastasi rohkeasti: "Ei; jos naimattomuus on yhden velvollisuus, on se toisenkin. Minä sanon, 'jos'."
"Sallikaa minun kieltää tätä väitöstä. Älkää pelätkö minun loukkaavan teidän käsitystänne sillä yleisellä typeryydellä, että jos naimattomuus olisi yleinen, niin ihmissuku muutaman vuoden kuluessa häviäisi sukupuuttoon. Niinkuin te aivan oikein vastaukseksi tähän sanotte: 'Jokaisen ihmishengen velvollisuus on pyrkiä korkeimpaan täydellisyyteen ja heittää ihmissuvun kohtalo luojan huostaan.' Jos naimattomuus on välttämätön henkiseen kehitykseen, mistä me siis tiedämme, eikö Kaikkiviisaan tarkoitus ja päätös ole että ihmissuvun tulee, tämän täydellisyyden saavutettuansa, häviämän maan päältä? Yleinen naimattomuus olisi siten ihmissuvun häviö. Jos, toiselta puolen, luoja on päättänyt että ihmissuvun, tähän täydellisyyteen päästyänsä, kuitenkin edelleen tulee lisääntyä maan päällä, niin olettehan te riemullisesti huudahtanut: 'Rohkea kuolevainen! kuinka uskallat Kaikkivaltiaan kykyä rajoittaa? Eikö Hänelle olisi helppo jatkaa ihmisen olemista jollakin toisella tavalla, joka ei olisi synnin ja himon alainen, niinkuin kasvikunnan siitännössä, jonka kautta suvut uudistetaan! Voimmeko otaksua että enkelit — taivaan kuolemattomat sotajoukot — eivät alinomaa lisäänny lukuun nähden ja levitä näitä joukkojansa äärettömyyden läpi? Ja taivaissa ei kuitenkaan mitään avioliittoa ole! Kaiken tämän, jonka te olette pukenut sanoihin, joita muistoni ainoastaan vaillinaisesti voi lausua — kaiken tämän minä epäämättä myönnän oikeaksi."
Mr Roach nousi ja meni hakemaan toisen pullon Chateau Margauxta kellaristansa, kaatoi Kenelm'in lasin täyteen, istui jälleen ja pani nyt toisen jalan ensimmäisen yli.
"Mutta," jatkoi Kenelm, "minun epäilykseni koskee seuraavaa."
"Niin!" huudahti Mr Roach, "sanokaa pois epäilykset."
"Ensiksi, onko naimattomuus välttämättömästi tarpeen henkisen täydellisyyden korkeimmalle kannalle pääsemiseen? ja toiseksi, jos niin olisi, voivatko kuolevaiset ihmiset, sellaisina kuin he nyt ovat, päästä tälle korkeimmalle täydellisyyden huipulle?"
"Hyvin lausuttu," sanoi Mr Roach, ja hän tyhjensi lasinsa tyytyväisemmän näköisenä, kuin hän tähän saakka oli ollut.
"Katsokaa," sanoi Kenelm, "meidän täytyy, niinkuin muissa filosofiian kysymyksissä, turvautua induktiiviseen todistamiseen ja johtaa teoriiojamme niistä tosi-asioista, jotka ovat meidän tietomme piirin sisäpuolella. No niin, onko todella niin, että vanhat piiat ja vanhat nuoret miehet ovat enemmän edistyneet henkisessä katsannossa kuin naineet? Viettävätkö he, niinkuin hindulainen dervishi, aikansa hiljaisuudessa jumalisuuden täydellisyyttä ja onnea tutkistellen? Minä en suinkaan tahdo tylysti puhua vanhoista piioista ja vanhoista nuorista miehistä. Minulla on kolme tätiä, jotka ovat vanhoja piikoja ja erittäin kunnollisia semmoisia; mutta minä olen varma siitä että he kaikki kolme olisivat olleet hauskempia seuraihmisiä ja henkisesti yhtä lahjakkaita, jos he olisivat joutuneet onnellisiin naimisiin ja hyväilleet lapsiansa, sen sijaan että he polvirakkiansa hyvälevät. Minulla on serkkukin, joka on vanha nuori mies, Chillingly Mivers, jonka tunnette. Hän on niin hyvä kuin ihminen voi olla. Mutta, Jumala varjelkoon! mitä henkisiin miettimisiin tulee, hän ei voisi olla maallisiin enemmän mieltynyt, jos hänellä olisi ollut yhtä monta vaimoa kuin Salomolla ja yhtämonta lasta kuin Priamolla. Ja lopuksi, eikö puolet erehdyksistä tässä maailmassa ole tulleet siitä, että ihmisen henkistä ja siveellistä luontoa on eroitettu? Eikö ihminen yhteydessä kanssaihmistensä kanssa 'enkeleitä lähesty'? Ja eikö siveellinen järestö ole oikea jänterejärestö?