Mr Roach oli Welby'n ystävä, jonka talossa Kenelm nuorukaisena pari kertaa oli hänen nähnyt ja ihaillut hänen puhettansa vielä enemmän kuin hänen kirjaansa. Kenelm meni Mr Roach'in luokse, joka vastaanotti häntä hyvin kohteliaasti, ja, koska hän ei ollut opettaja eikä tutkija, tarjosi hän aikansa Kenelmin käytettäväksi; vei hänen college'ihin; kutsui häntä päivällisille College'ensa; ja päivällisten jälkeen vei hän hänen omiin huoneihinsa ja tarjosi hänelle pullollisen Chateau Margaux viiniä.
Mr Roach oli noin viidenkymmenen paikkeilla — hyvännäköinen mies, ja tiesi nähtävästi itse siitä, sillä hän piti pitkää tukkaansa taaksepäin kammattuna ja jakaus oli keskellä päätä; se ei ole tavallista miehillä, jotka vaatimattomammasti personallista ulkonäköänsä arvostelevat.
Kenelm alkoi kohdakkoin isännällensä puhua siitä aineesta, jota tämä suuri ajattelija oli niin paljon miettinyt.
"Tuskin voin teille sanoin selittää," sanoi Kenelm, "kuinka erinomaisella ihastuksella olen lukenut teidän jaloa teostanne 'Enkeleitä lähestyminen.' Se teki syvän vaikutuksen minun pojan ja nuorukaisen välisessä ijässä ollessani. Mutta viime aikana on epäilyksiä teidän oppinne käytöllisestä sovittamisesta elämään mielessäni herännyt."
"Todellako?" sanoi Mr Roach, jonka kasvot osoittivat innostusta.
"Ja minä tulen teidän tykönne saadakseni nämä epäilykset poistetuksi."
Mr Roach käänsi päänsä pois ja työnsi pullon Kenelm'ille.
"Minä myönnän," jatkoi Chillingly'jen perillinen, "että papiston tulisi pysyä erillänsä häiritsevistä perhehuolista ja olla lihallisista himoista vapaa."
"Niin, niin!" jupisi Mr Roach, pannen toisen jalan toisen yli.
"Minä jatkan," pitkitti Kenelm, "ja kun teidän kanssanne oletan että rippi on niin tärkeä kuin katolinen kirkko sanoo sen olevan, ja että reformisen kirkon tulisi yhtä paljon sitä käyttää, niin minusta on hyvin tärkeä että rippi-isällä ei ole puolisoa, jolle voisi pelätä hänen malttamattomassa hetkessä ilmoittavan nais-tuttaviensa heikkouksia."