"Kyllä häntä on enemmän hyväilty kuin enimpiä nuoria miehiä ja hänestä on kenties enemmän puhuttukin. Niin on yleensä omituisten ihmisten laita."
"Te myönnätte siis että hänen taidollisuutensa ovat keskikertaisuutta etevämmät? Ettekö usko että hän vielä tulee eteväksi mieheksi maailmassa ja suorittamaan sen velan maansa kirjallisille varoille tai valtiollisille pyrinnöille, jotka minä ja edelläkävijäni, toiset Sir Peterit, valitettavasti olemme laiminlyöneet maksaa, ja joiden tähden minä iloitsin hänen syntymisestään ja panin hänelle nimeksi Kenelm?"
"Toden totta," vastasi Mivers — joka nyt oli aamiaisensa lopettanut ja istunut mukavalle tuolille, — "toden totta, sitä en voi sanoa; jos hänelle tapahtuisi joku suuri onnettomuus ja hänen olisi täytymys tehdä työtä henkensä elättämiseksi, tai jos joku muu surullinen kohtaus panisi hänen hermonsa liikkeesen, niin luulen että hän tekisi loiskinan siihen elämän virtaan, joka vie ihmisiä hautaan. Mutta hän tarvitsee, niinkuin hän itse aivan oikein sanoo, nämät kaksi kiihoitinta ryhtyäksensä toimeen — köyhyyttä ja turhamaisuutta."
"Mutta on kuitenkin löytynyt eteviä miehiä, jotka eivät ole olleet köyhiä eikä turhamaisia?"
"Minä epäilen sitä. Mutta turhamielisyys on vaikuttava syy, joka ilmestyy monessa muodossa — sanottakoon sitä kunnianhimoksi, sanottakoon sitä maineen haluksi, sen luonto on kuitenkin sama — halu kiitoksen perään, joka on kiihoittunut melskeiseksi käytökseksi."
"Voipihan toivoa ja harrastaa ajateltua totuutta kiitoksesta huolimatta."
"Tietysti. Filosoofi voi autiolla saarella huvitella itsensä mietiskelemällä eroitusta valon ja lämmön välillä. Mutta jos hän, palatessaan maailmaan, julkaisee miettimisensä johtopäätöksiä, niin turhamielisyys astuu esiin ja halu saada mieltymyksen osoituksia."
"Mitä joutavia, Mivers serkku, ennemmin hän voi toivoa olla ihmiskunnalle hyödyksi ja hyväksi. Ettehän kiellä että on olemassa sellainen asia kuin filantropiia?"
"Minä en kiellä että on olemassa sellainen asia kuin humbug. Ja missä tahansa tapaan ihmisen, jonka kasvojen juonteet ikäänkuin ilmoittavat minulle että hän näkee suurta vaivaa ja uhraa paljon filantroopisen asian puolesta, ajattelemattakaan palkintoa, tai kiitosta tai rahaa, niin tiedän että minulla on edessäni humbugi — petollinen humbugi — henkilö, jolla on lakkarit täynnä vääriä prospekteja ja tilauskehoituksia."
"Hyi, hyi! heittäkää tuo teeskennelty raakuus; te ette ole huono ihminen — teidän täytyy rakastaa ihmiskuntaa — teidän täytyy harrastaa jälkeentulevaisten parasta."