"Rakastaa ihmiskuntaa? Harrastaa jälkeentulevaisten onnea? Jumala varjelkoon, Peter serkku, minä toivon ettei teillä ole prospekteja teidän lakkarissanne; eikä mitään ehdoituksia varallisuusveron suurentamiseen säästövarastoksi meidän jälkeentulevaisillemme, jos tapahtuisi niin että hiilikaivokset eivät kolmen tuhannen vuoden jälkeen mitään tuottaisi. Rakkautta ihmiskuntaan! Joutavia! Se tulee siitä että asuu maalla."
"Mutta te rakastatte ihmiskuntaa — te ajattelette tulevaa sukupolvea."
"Minä! En rahtuakaan. Päinvastoin, minä en kärsi ihmiskuntaa, yhtenä kokonaisuutena, austraalialaiset raakalaiset siihen luettuina; ja minä en usko ketään, joka sanoo minulle, että hän surisi puolet niin paljon, jos kymmenen miljoonaa inhimillisiä olentoja hukkuisi maanjäristyksen kautta kaukana hänen omasta olopaikastansa, esimerkiksi Abyssiniassa, kuin hän tekisi jos hänen teurastajarätinkinsä koroitettaisiin."
Sir Peter, joka hiljan oli hermotautia sairastanut, pudisti päätänsä, mutta oli liian hellätuntoinen mitään virkkaaksensa.
"Mutta puhuaksemme toisesta asiasta," sanoi Mivers, sytyttäen sikarrinsa, jonka hän oli pannut pois, kun hän ystävällisiä mielipiteitänsä lausui, "niin luulen että olisi hyvä, jos te, kaupungissa ollessanne, kävisitte vanhan ystävänne Traversin luona ja antaisitte esitellä itsenne Cecilialle. Jos ajattelette hänestä yhtä hyvää kuin minä, miksi ei kutsua isää ja tytärtä Exmundhamissa käymään? Tytöt ajattelevat enemmän miestä, kun näkevät sen paikan, jonka hän voi tarjota heille kodiksi, ja Exmundham on hyvin miellyttävä paikka tytöille — ihana ja romanttinen."
"Se on erittäin hyvä tuuma," huudahti Sir Peter sydämellisesti. "Ja minä tahtoisin myöskin oppia Chillingly Gordonia tuntemaan. Antakaa minulle hänen adressinsa."
"Hänen käyntikorttinsa on täällä uunin-reunalla, ottakaa se; te tapaatte hänen aina kotona kahteen saakka. Hän on liian järkevä mies tuhlaamaan aamupuolta ratsastamalla Hyde Parkkiin nuorien ladyjen kanssa."
"Sanokaa minulle todellinen ajatuksenne tästä nuoresta sukulaisestamme.
Kenelm sanoo hänen olevan älykkään ja kunnianhimoisen miehen."
"Kenelm puhuu totta. Hän ei ole semmoinen mies, joka puhuu joutavia rakkaudesta ihmiskuntaan ja jälkimaailmaan. Hän on meidän ajan ihminen, jolla on suuret, uljaat selkomen selällään olevat silmät, jotka katselevat ainoastaan sellaisia ihmiskunnan osia, joista hänelle voi hyötyä olla — eivätkä pilaa näköänsä alinomaa tirkistämällä rikkinäisten teleskopien läpi nähdäksensä jälkimaailmaa vilahdukselta. Gordon on mies, joka voi tulla valtiovaraston kansleriksi, kenties pääministeriksi."
"Ja vanhan Gordonin poika on taitavampi kuin minun poikani — kuin
Kenelm Digbyn kaima!" huokasi Sir Peter.