"Sitä en sanonut. Minä olen viisaampi kuin Chillingly Gordon, ja sen todistaa se, että olen liian viisas pyrkiäkseni pääministeriksi — joka on hyvin ikävä virka — antaa paljon työtä — epäsäännöllisiä ateria-aikoja — paljon moitetta ja huonon ruoansulatuksen."
Sir Peter meni pois jotenkin alakuloisena. Hän tapasi Chillingly Gordon'in kotona kortteerissansa Jermyn Streetin varrella. Vaikka Sir Peter ennakolta oli kylmäkiskoinen häntä kohtaan, sen johdosta mitä hän oli kuullut, niin hän kuitenkin pian mieltyi häneen. Gordon kohteli häntä kuin maailman mies ainakin ja oli liian tarkkatuntoinen lausuaksensa mielipiteitä, jotka kenties voisivat loukata vanhanaikuista maalais-herrasmiestä ja sukulaista, joka kukaties voisi tulla hänelle hyödyksi hänen pyrinnöissään. Hän puhui vain niinkuin sivumennen tuosta onnettomasta oikeudenjutusta, jonka hänen isänsä oli alkanut; hän puhui ystävällisellä kiitoksella Kenelmistä; ja hyväntahtoisuudella Mivers'istä, semmoisena miehenä, joka, Charles II:sen epigrammia ivallisesti mukaillaksensa:
"Ei hyvää lausu milloinkaan,
Ei koskaan mitään pahaa tee."
Sitten hän johti Sir Peter'in puhumaan maa-elämästä ja maanviljelyksestä. Hän sai kuulla että yksi syy Sir Peterin käyntiin kaupungissa oli halu katsella patentin saanutta hydraulista vedennostokonetta, joka voisi olla hyödyksi maatilalla, jossa veden saanti oli huonollainen. Hän kummastutti baronetia osoittamalla mekanikin käytännöllistä tuntemista; tarjousi tulemaan hänen kanssaan cityyn vedennostokonetta katselemaan; teki sen, ja hyväksyi kaupan; vei hänen senjälkeen katsomaan uutta amerikalaista leikkuukonetta, eikä eronnut hänestä ennenkuin Sir Peter oli luvannut tulla hänen kanssaan päivälliselle Garrick'iin; tämä kutsumus miellytti Sir Peter'iä, joka aivan luonnollisesti oli utelias saada nähdä muutamia etevämpiä miehiä, jotka tässä klubissa kävivät. Kun Sir Peter erosi Gordonista ja lähti Leopold Traversin luokse, ajatteli hän nuorta sukulaistansa suurella ystävyydellä. "Mivers ja Kenelm," sanoi hän itsekseen, "saattoivat minua ajattelemaan pahaa tästä nuorukaisesta; he sanoivat hänen olevan maallismielisen, itsekkään ja niin edespäin. Mutta Miversillä on niin tärkeät ajatukset inhimillisestä luonteesta, ja Kenelm on liian haaveksivainen voidaksensa oikein arvostella järkevää maailman miestä. Kaikissa tapauksissa se ei ole itsekästä hänen puolestaan että hän vaivaa itseänsä olemalla kohtelias vanhaa miestä kohtaan, niinkuin minä olen. Nuori mies tässä kaupungissa voi varmaankin hauskemmalla tavalla viettää päivänsä kuin hydraulisia vedennostokoneita ja leikkuukoneita katselemalla. He myöntävät että hän on järkevä mies. Niin, hän on kieltämättä järkevä — eikä ainoastaan järkevä — hän on käytöllinenkin."
Sir Peter tapasi Traversin salongissa tyttärensä, Mrs Campion'in ja Lady Glenalvon'in kanssa. Travers oli niitä harvoja keski-ikäisiä miehiä, joita useammin tapaa heidän salongissansa, kuin työhuoneessansa; hän rakasti naisväen seuraa; ja kenties se oli tämä taipumus, joka vaikutti sen että hänen käytöksensä yhä pysyi hienona ja miellyttävänä. Nämä molemmat miehet eivät olleet tavanneet toisiansa moneen vuoteen; ei siitä kuin Travers oli onnensa kukkulalla muodin maailmassa ja Sir Peter oli yksi noita hauskoja dilettantteja ja hiukan humoristisia seura-ihmisiä, jotka ovat rakastettuja ja yleiseen suosittuja päivällisvieraita. Sir Peter oli alkuansa ollut maltillinen Whig, sentähden että hänen isänsä oli sitä ollut häntä ennen, mutta hän luopui Whig-puolueesta Richmondin herttuan, Mr Stanleyn (myöhemmin Lord Derbyn) ja muiden kanssa, kun tämä puolue hänestä oli lakannut olemasta maltillinen.
Leopold Travers oli nuorukaisena, kaartissa palvellessansa, ollut ankara Tory, mutta hän oli Sir Robert Peelin puolella viljalakien lakkauttamiseen katsoen, jäi Peeliläisten puolelle sen jälkeen kun enin osa Tory-puolueesta oli luopunut entisen johtajansa johdannosta ja seurasi nyt näitä Peeliläisiä mihin suuntaan vaan aikakauden edistys veisi heidän askeleitaan Whig'ien eduksi ja Toryin vahingoksi.
Nyt ei kuitenkaan ole kysymys näiden molempain herrasmiesten valtiollisista mielipiteistä. Niinkuin sanoin, he eivät olleet moneen vuoteen toisiaan tavanneet. Travers oli hyvin vähän muuttunut. Sir Peter tunsi hänet ensi katsannolla; Sir Peter sitä vastoin oli paljon muuttunut, ja Travers epäsi ennenkuin hän, kuullessansa hänen nimeänsä oli varma että se oli oikea Sir Peter, jota hän meni vastaan ja jolle hän sydämellisesti kättänsä ojensi. Traversin tukka oli säilyttänyt alkuperäisen karvansa ja hän oli yhtä huolellisesti puettu kuin keikarina ollessansa. Sir Peter, joka nuoruudessansa oli ollut hyvin laiha, vaaleatukkainen ja sinisilmäinen, oli nyt tullut jotenkin lihavaksi, ainakin katsoen ruumiin keski-osaan — harmaapäiseksi — ja oli aikaa sitten ruvennut silmälasia käyttämään — hänen pukunsakin oli hyvin vanhanaikainen ja maalais-räätärin tekemä. Hän oli, ulkonäköön katsoen, yhtä paljon herrasmiehen näköinen kuin Travers. Mutta he olivat erilaiset luonteen suhteen. Travers, jolla oli pienemmät aivot, oli pitänyt niitä lakkaamattomassa toimessa; Sir Peter oli sitä vastoin antanut aivonsa kuhnustella vanhojen kirjojen yli ja hakea hidasta nautintoa antamalla tuntien kulua. Sentähden Travers näytti nuorelta — vilkkaalta, ja oli huvitettu kaikesta; jota vastoin Sir Peter, astuessaan tähän salongiin, oli jonkinmoisen Rip van Winklen näköinen, joka on nukkunut koko viimeisen sukupolven ajan ja vielä unisin silmin nykyisyyttä katselee. Mutta niinä harvoina hetkinä, kuin hän oikein innostui, löytyi Sir Peterissä sydämen hehkua, vieläpä ajatusvoimaa, joka paljon suuremmassa määrässä, kuin Leopold Traversin synnynnäinen vilkkaus, ilmaisi niitä ominaisuuksia, joita enin rakastamme ja ihailemme nuorissa.
"Hyvä Sir Peter, tekö olette? Minä olen hyvin iloinen saada teitä jälleen nähdä," sanoi Travers. "Kuinka pitkä aika on siitä kuin viimein toisiamme tapasimme, ja kuinka ystävällinen te olitte minua, hurjamielistä, kohtaan! Mutta mennyt on mennyt; nyt nykyisyyteen. Sallikaa minun esitellä teille ensin arvollinen ystäväni, Mrs Campion, jonka etevän miehen te tunsitte. Ja sitten tämä nuori lady, josta hän pitää äidillisen huolen; tyttäreni Cecilia. Lady Glenalvonia, vaimonne ystävää, minun tietysti ei tarvitse esitellä, hänelle aika on alallansa."
Sir Peter laski alas silmälasinsa, jotka hän oikeastaan tarvitsikin ainoastaan kun hän luki hienopainoisia kirjoja, ja katseli tarkasti noita kolmea ladya — joka katseella kumartaen. Mutta hänen vielä katsellessaan Ceciliaa, meni Lady Glenalvon, joka oli aivan luonnollista sekä säätyyn että vanhaan tuttavuuteen katsoen, ensiksi näistä kolmesta häntä tervehtimään.
"Oi, hyvä Sir Peter! aika ei ole alallansa kenellekään meistä; mutta mitä se tekee, kun se vaan jättää hauskoja jälkiä jälkeensä! Kun näen teidät, astuu nuoruuteni esiin. Nuoruuden ystäväni, Caroline Rotherton, nyt Lady Chillingly; meidän kävelymatkamme tyttönä ollessamme, jolloin puhuttiin hiuskoristuksista ja baali-vaatteista; aviomiehistä nähtiin unta vaan kaukaa. Tulkaa tänne istumaan; kertokaa minulle kaikki Carolinesta."