Gordon säpsähti hämmästyneenä, mutta oli vaiti.
"Minä sanoin isällenne, vähää sen jälkeen kuin Kenelm syntyi, että aioin myydä taloni Londonissa ja panna säästöön teitä varten 1000 puntaa vuodessa, teidän petettyjen toiveidenne korvaukseksi Exmundhamin suhteen, jos minä lapsetonna olisin kuollut. Teidän isänne ei näyttänyt paljon tästä lupauksesta välittävän ja vei minut oikeuteen muutamain kieltämättömien oikeuksieni tähden. Minua kummastuttaisi kuinka niin älykäs mies voi tehdä semmoisen erehdyksen, jollen muistaisi hänen olevan riitaisen luonteeltaan. Koska minä puolestani en ole riitainen luonteeltani (Chillinglyt ovat rauhallista sukua), en paljon välittänyt isänne riidasta ja hänen (Chillinglylle) epäluonnollisesta mielentilastansa. Mutta kieli ja kirjoitustapa hänen asiata koskevassa kirjeessänsä harmitti minua. Minä en käsittänyt miksi minun tuli vaivata itseäni panemalla säästöön 1000 puntaa vuodessa, kun minua tällä tavoin kohdeltiin. Oli sopiva tilaisuus ostaa maatila, joka oli erittäin mukava Exmundhamin omistajalle. Minä ostin sen lainarahoilla ja, vaikka möin taloni Londonissa, en pannutkaan säästöön 1000 puntaa vuodessa."
"Hyvä Sir Peter, minä olen aina ollut pahoillani siitä, että isä-vainajaani vieteltiin — kukaties isällisestä huolesta minun luulluista oikeuksistani — tähän onnettomaan ja turhaan käräjäjuttuun, jonka jälkeen ei kukaan voinut epäillä että te vihdoin luopuisitte jalomielisistä tuumistanne. Se on ollut minulle iloinen ja odottamaton tapaus että sekä Kenelm että te itse olette minua niin ystävällisesti ja sydämellisesti vastaanottaneet perheesen. Olkaa hyvä ja heretkää puhumasta raha-asioista — ajatus korvata hyvin kaukaisen sukulaisen pettyneitä toiveita, joita hänellä ei ollut oikeutta pitää, on minusta ainakin niin luonnoton, etten milloinkaan sitä ajattelisi."
"Mutta minä olen kyllin luonnoton sitä ajattelemaan — vaikka te puhutte erittäin jalomielisesti. Mutta nyt asiaan: Kenelm on täysi-ikäinen ja me olemme lakkauttaneet tilan sukuperintö-oikeuden. Kenelmillä on tietysti täysi oikeus tehdä sillä mitä hän tahtoo, ja meidän täytyy otaksua varmana asiana että hän menee naimiseen; mutta tehköön Kenelm mitä tahansa tilansa kanssa, se ei teihin kuulu, ja teillä ei ole mitään odotettavaa. Arvonimikin kuolee Kenelmin kanssa, jos hän ei poikaa saa. Mutta tilan vapaaksi tekemisen kautta on rahasumma saatu irti, joka, niinkuin jo sanoin, saattaa minun siihen tilaan, että voin maksaa velkani teille, ja Kenelm on tässä suhteessa vallan yhtä mieltä kuin minä. 20,000 puntaa on nyt pankkiirillani, jotka ovat siirrettävät teille; jos tahdotte käydä lakimieheni, Mr Winingin luona, joka asuu Lincoln'in ravintolassa, niin voitte tarkastella uutta avokirjaa ja antaa hänelle kuittinne 20,000:sta punnasta, joista hänellä on osoituslippu minulta. Hiljaa — hiljaa — hiljaa — en tahdo kuulla sanaakaan — ei mitään kiitoksia — niitä ei tarvita."
Tässä Gordon, joka tämän puheen kestäessä oli päästänyt moniaita lyhyitä huudahduksia, joita Sir Peter ei ollut huomannut, tarttui sukulaisensa käteen, ja, vastuksesta huolimatta, suuteli sitä. "Minun täytyy kiittää teitä, minun täytyy antaa liikutukselleni valtaa!" huudahti Gordon. "Tämä jo itsessään suuri rahasumma on minulle paljon enemmän kuin voin ajatellakaan — se raivaa minulle tien — se turvaa tulevaisuuteni."
"Niin Kenelmkin sanoo; hän sanoi että tämä rahasumma nyt on teille suuremmaksi hyödyksi kuin kymmenen kertaa suurempi summa kaksikymmentä vuotta myöhemmin."
"Niin on, niin on. Ja Kenelm suostuu tähän uhraukseen?"
"Suostuu — hän vaatii sitä!"
Gordon käänsi kasvonsa pois, ja Sir Peter jatkoi: "Te mielitte päästä parlamenttiin; vallan luonnollinen kunnianhimo taitavalle nuorelle miehelle. Minä en tahdo säätää teille määrättyä valtiollista mielipidettä. Minä luulen että olette niin sanottu liberaali; minä otaksun että voidaan olla liberaali olematta Jakobiini."
"Minä toivon sen. Minä puolestani olen kaikkea muuta kuin väkivaltainen mies."