"Väkivaltainen, ei! Kukapa milloinkaan on kuullut väkivaltaisesta Chillinglystä? Mutta minä luin tänään sanomalehdissä puheen, joka oli pidetty jossakin kansankokouksessa, jossa puhuja tahtoi että kaikki se maa ja pää-oma, joka on muiden ihmisten, jaettaisiin työväelle, rauhallisesti ja hiljaisesti, ilman väkivaltaa; mutta hän sanoi, kukaties aivan oikein, että ne, joita ryöstettäisiin, ehkä eivät siihen suostuisi, vaan tekisivät väkinäistä vastarintaa; siinä tapauksessa heidän kävisi pahasti ja heidän täytyisi tyytyä seurauksiin, jos he vastustaisivat hänen ja hänen ystäväinsä järjenmukaista ehdoitusta! Tämä on luullakseni niitä uusia aatteita, joita Kenelm tuntee paremmin kuin minä. Hyväksyttekö te näitä uusia aatteita?"
"En suinkaan — minä ylönkatson niitä hölmöjä, jotka sitä tekevät."
"Ja te ette tule puolustamaan kapinallisia hankkeita, jos tulette parlamenttiin?"
"Rakas Sir Peter — minä pelkään että olette saanut hyvin vääriä tietoja minun mielipiteistäni, koska teette tällaisia kysymyksiä. Kuunnelkaa," ja nyt Gordon alkoi hyvin taitavia ja hyvin viekkaita selityksiä, jotka eivät millään tavalla häntä alttiiksi heittäneet, siitä, kuinka viisasta on johtaa yleistä mielipidettä oikeaan suuntaan; mikä tämä oikea suunta oli, sitä hän ei likemmältä määritellyt, hän antoi Sir Peterin arvata sen. Sir Peter luuli, niinkuin Gordon oli tahtonut hänen tekemään, että se oli se suunta, jonka hän, Sir Peter, katsoi oikeaksi; ja hän oli tyytyväinen.
Kun tämä asia nyt oli selvillä, sanoi Gordon, syvää tuntoisuutta osoittavalla äänellä: "Saanko pyytää teitä tekemään sitä hyvyyttä täydelliseksi, jota olette minulle niin ylellisesti osoittanut. Minä en ole milloinkaan nähnyt Exmundhamia, ja sen suvun kotia, josta olen lähtenyt, tahtoisin hyvin mielelläni nähdä. Sallitteko minun viettää muutamia päiviä teillä ja teidän puidenne varjossa oppia valtiollista tiedettä henkilöltä, joka nähtävästi on syvästi sitä miettinyt?"
"Syvästi — ei — vähäsen — vähäsen, ainoastaan katsojana," sanoi Sir Peter vaatimattomasti, mutta hyvin mielissänsä ollen. "Tulkaa, poikaseni, kaikin mokomin; te olette sydämellisesti tervetullut. Se oli totta, Travers ja hänen kaunis tyttärensä lupasivat parin viikon kuluttua tulla minun luonani käymään, miks'ei tulla yhtaikaa?"
Nuoren miehen kasvot kävivät äkkiä selkeiksi. "Se olisi erittäin hauskaa," huudahti hän. "Minä tunnen Mr Traversin hyvin vähän, mutta minä olen hyvin mieltynyt häneen, ja Mrs Campion on hyvin sivistynyt nainen."
"Ja mitä sanotte tytöstä?"
"Tytöstä, Miss Traversista. No, hän on tavallansa hyvä hänkin. Mutta minä en puhu nuorien ladyjen kanssa enemmän kuin minun on täytyminen puhua."
"Silloinhan olette vallan serkkunne Kenelm'in kaltainen."