"Toivoisin olevani muissa kohdissa hänen kaltaisensa."
"Ei, yksi sellainen omituinen henkilö perheessä on kylläksi. Mutta vaikka minä en tahtoisi teitä muutetuksi Kenelmiksi, en kuitenkaan tahtoisi vaihtaa Kenelmiä parhaimpaan pojan malliin, minkä maailma voi esiintuoda." Lausuessansa näitä isänrakkauden vaikuttamia tunteita, Sir Peter pudisti Gordonin kättä ja lähti Miversin luokse, joka oli häntä luncheonille kutsunut ja sitten oli saattava häntä asemalle. Sir Peterin piti iltapäivän junalla palaaman Exmundhamiin.
Kun Gordon jäi yksin, vaipui hän sellaiseen loistavaan tulevaisuuden unelmaan, joka on nuoruuden onnellisimpia hetkiä, kun on niin kunnianhimoinen kuin hän oli. Se rahasumma, jonka Sir Peter hänelle antoi, saattaisi häntä tilaisuuteen parlamenttiin pääsemään. Hän toivoi varmaan siellä aikaista menestystä. Hän laajensi tulevaisuuden näköalansa alueen. Tällaista menestystä saavutettuansa hän oli varma voivansa tehdä loistavat naimiskaupat, jotka lisäisivät hänen omaisuuttansa ja vahvistaisivat hänen asemaansa. Hän oli ennen ajatellut Cecilia Traversia — — minä tahdon hänen puolustukseksensa sanoa ettei voitonpyyntö yksistään ollut siihen syynä, mutta varmaankaan ei nuoruuden rakkauden kuvauskaan. Hän katsoi häntä vallan sopivaksi etevän, julkisen miehen vaimoksi, sekä hänen ulkonäköönsä että arvokkaasen mutta kuitenkin miellyttävään käytökseensä nähden. Hän kunnioitti häntä, hän oli mieltynyt häneen, ja sitä paitsi tulisi hänen omaisuutensa lisäämään hänen oman asemansa vakavuutta. Hän todella rakastikin Ceciliaa sellaisella järjellisellä tavalla, kuin viisaat miehet, niinkuin Lord Bacon ja Montaigne kehoittavat viisaita miehiä tekemään, jotka vaimoa hakevat. Mikä sopiva tilaisuus tytössä herättämään samankaltaista, ehkä hellempää tunnetta, Exmundhamissa käynti olisi! Traversin luona käydessänsä hän oli kuullut että he aikoivat lähteä sinne, ja siitä tuli se sukulaisrakkauden syttyminen, joka vaikutti sen että hän itsekin kutsuttiin sinne.
Mutta hänen täytyi olla varovainen, hän ei saanut liian aikaiseen Traversin epäluuloa herättää. Hän ei vielä ollut sellainen mies, jonka squire katsoisi sopivaksi tyttärellensä. Ja vaikka hän ei tiennyt Sir Peter'in tuumasta tämän nuoren ladyn suhteen, niin hän oli liian varovainen ilmoittaaksensa aikeitansa sukulaiselle, jonka varovaisuutta hän suuresti epäili. Nyt oli hänelle kylläksi, että tie oli avoinna hänen omalle uskaliaalle voimallensa. Ja hän aprikoi ilomielin, vaikka miettiväisesti, sen esteitä ja aavisti sen päämaalia, astuen allapäin ja väsymättömin askelin, väliin hitaasti, väliin joutuisasti edes takaisin laattialla. Sir Peterille oli Miversin luona valmistettu erittäin hyvä luncheon, jonka hän sai aivan yksin syödä, sillä hänen isäntänsä ei milloinkaan 'pilannut päivällistänsä eikä loukannut aamiaistansa' tällä väli-aikaisella aterialla. Viimeksi-mainittu istui kirjoituspöytänsä ääressä ja kirjoitti muutamia lyhyitä kirjeitä, jotka koskivat toimia tai huvia, sillä aikaa kuin Sir Peter söi hänen lampaankotlettiansa ja paistetuita kanojansa. Mutta hän katsoi otsa rypyssä ylös työstänsä, kun Sir Peter, ensin laveasti kerrottuaan käynnistänsä Traversin tykönä ja siitä taitavuudesta, jolla hän, serkkunsa kehoituksen johdosta, oli saanut perheen lupaamaan tulla muutamaksi päiväksi Exmundhamiin, lisäsi: "Niin, olin unohtaa, minä olen kutsunut nuoren Gordonin heille seuraa pitämään."
"Heille seuraa pitämään; pitämään Mr ja Miss Traversille seuraa! Te olette sen tehnyt? Minä luulin teidän toivovan että Kenelm naisi Cecilian. Minä erehdyin, te tarkoititte Gordonia!"
"Gordonia!" huudahti Sir Peter, pudottaen veitsen ja kahvelin kädestänsä. "Älkää joutavia puhuko, ettehän voi uskoa että Miss Travers pitää häntä parempana kuin Kenelmiä, tai että hän on niin rohkea, että hän luulee tytön isän hyväksyvän hänen kosimistansa?"
"Minä en tällaisiin otaksumisiin ryhdy. Minä tyydyn ajattelemaan että Gordon on älykäs, mielisteleväinen, nuori mies; ja te olette antanut hänelle erittäin hyvän tilaisuuden edistyttämään itseänsä. Mutta se ei kuitenkaan minuun koske; ja vaikka minä oikeastaan pidän enemmän Kenelm'istä kuin Gordonista, niin minä kuitenkin olen Gordon'iinkin mieltynyt ja minusta on hauska seurata hänen harrastuksiansa, jota en voi sanoa tekeväni Kenelmin harrastuksien suhteen — jotka luultavasti eivät harrastuksia olekaan."
"Mivers, te huvitatte itsenne suututtamalla minua: te sanotte minulle niin ikäviä asioita. Mr Gordon puhui hyvin huolettomasti Miss Traversista."
"Vai niin, se oli huono merkki," jupisi Mivers.
Sir Peter ei häntä kuullut, vaan jatkoi: