"En voi oikein sitä selittää. Mutta kyllä kai te tiedätte minkä lempinimen Mr Melville ja Mrs Cameron ovat hänelle antaneet?"
"En."
"Haltiatar! Haltiattareilla ei ole ikää; haltiattaret eivät ole lapsia eikä vaimoja."
"Haltiatar. Ne, jotka likemmin häntä tuntevat, sanovat häntä haltiattareksi? Haltiatar!"
"Ja hän uskoo haltiattareita olevan."
"Uskooko hän? — niin minäkin te'en. Suokaa anteeksi, minun täytyy lähteä. Ylihuomenna kello kuuden aikana."
"Odottakaa hiukan", sanoi Elsie ja meni kirjoituspöytänsä tykö. Koska te menette Grasmere'n sivutse kotimatkallanne, viettekö hyväntahtoisesti tämän kirjeen sinne?"
"Minä luulin että Grasmere oli järvi vaan pohjoisessa osassa."
"Niin; mutta että Melville antoi huvilalle nimen järven mukaan. Minä luulen että ensimmäinen taulu, jonka hän myi, oli siellä olevan Wordsworth'in huoneen kuva. Tässä on kutsumuskirjeeni Mrs Cameron'ille: mutta jos ette tahdo ruveta kirjeenkantajakseni — — —"
"Jos en tahdo? hyvä Mrs Braefield. Sanoittehan itse että minä menen vallan huvilan ohitse."