Mrs Cameron tuli huoneesta, katseli ympärilleen, näki tytön ja meni hänen luokseen; ja hän joko hiipi niin hiljaa tai oli Lily niin kiintynyt kirjaansa, että jälkimäinen ei huomannut edellisen läsnä-oloa ennenkuin hän tunsi kepeän käden olkapäällänsä ja, katsoessansa ylös, näki tätinsä ystävälliset kasvot.
"Oh! Haltiatar, Haltiatar, taas tuo tuhma kirja, kun sinun tulisi lukea ranskalaisia verbejäsi. Mitä holhojasi sanoo, kun hän tulee ja huomaa sinun menettäneen niin paljon aikaa?"
"Hän sanoo että haltiattaret eivät milloinkaan tuhlaa aikaa; ja hän toruu teitä siitä että niin sanotte." Lily viskasi kirjan pois, hyppäsi ylös, laski käsivartensa Mrs Cameronin kaulan ympäri ja suuteli häntä hellästi. "Kas niin! onko tämä ajan tuhlausta? Minä rakastan teitä niin, täti. Tällaisena päivänä minusta on kuin rakastaisin kaikkia ja kaikkea!" Tätä sanoessaan hän ojensi solakkaa vartaloansa, katseli sinistä taivasta ja näytti huulet auki huokuvan sisäänsä ilmaa ja päivänpaistetta. Sitten hän herätti nukkuvan kissan ja alkoi ajaa sitä takaa pitkin kenttää.
Mrs Cameron seisoi yhdessä kohti ja katseli häntä vesissä silmin. Samassa Kenelm tuli puutarhan portista sisään. Hänkin pysähtyi ja katseli Haltiattaren hienon muodon aaltomaisia liikkeitä. Viimeksi-mainittu oli saanut lemmityisensä kiinni ja leikki nyt sen kanssa, heitti olkihatun pois päästään ja veti hattuun kiinnitetyn silkkinauhan vietteleväisesti pehmeää nurmea pitkin. Hänen tuuhea tukkansa, joka tämän kautta oli irroittunut ja nyt häylyi edestakaisin hänen liikkuessansa, muodosti kauniita suortuvia, jotka osaksi valuivat hänen kasvoillensa; ja hänen suloinen naurunsa ja leikilliset, viehättävät sanansa kuuluivat Kenelmin korvissa iloisemmilta kuin leivosen viserrys, suloisemmalta kuin kyyhkysen kuherrus.
Hän meni Mrs Cameronin luokse. Lily kääntyi äkisti ja näki hänen. Hän pyyhki irroittuneet palmikkonsa taaksepäin, pani olkihatun päähänsä ja tuli vakaasti hänen luoksensa juuri kun hän oli kääntynyt Mrs Cameroniin.
"Suokaa anteeksi että tunkeun näin rohkeasti tänne, Mrs Cameron. Minä tuon tämän kirjeen Mrs Braefield'ilta." Sillä välin kuin täti luki kirjettä, kääntyi Kenelm tyttöön.
"Te lupasitte näyttää minulle kuvan, Miss Mordaunt."
"Mutta siitä on pitkä aika."
"Onko liian pitkä nuoren ladyn pitääksensä lupauksensa?"
Lily näytti miettivän tätä kysymystä, ja viipyi vähän aikaa ennenkuin hän vastasi.