"Ah!" jupisi hän vihdoin viimein, "jos, niinkuin luulen, vaan kohtalaisen hyvä mies tietämättänsä tekee hyvän työn ainoastaan sillä, että hän elää — jollei hän yhtaikaa voi matkustaa tietänsä kehdosta hautaan kylvämättä missä hän kulkee voiman, rikkauden ja kauneuden siemeniä, samoin kuin huoleton tuulonen tai lenneskelevä lintu jättää tammen, elonlyhteen ja kukan taaksensa, missä se kulkee ohi — oi, jos niin olisi, kuinka paljon parempi se hyvä mahtaa olla, jos mies löytää jalomman ja puhtaamman osan omasta olennostansa siinä salaperäisessä, selittämättömässä yhdistyksessä, jota Shakespeare ja päiväläinen yksimielisesti sanovat rakkaudeksi; jota Newton ei milloinkaan myönnä olevan olemassa ja jota Descartes alentaa renkaiksi nuoruuden yhteydessä, vakuuttaen että hän rakasti kierosilmäisiä naisia sentähden että hänen pienenä poikana ollessaan eräs kierosilmäinen tyttö katsasti häneen hänen isänsä puutarhanmuurin toiselta puolen! Oi, tämä yhteys miehen ja vaimon välillä olkoon mimmoinen tahansa; jos se todella on rakkaus — todella on se side, joka käsittää molempain sisimpää ja parasta minää — kuinka meidän tuleekaan joka päivä ja joka hetki kiittää Jumalaa siitä, että Hän on tehnyt meille niin helpoksi olla onnellisia ja hyviä!"
KUUDES LUKU.
Päivällisvieraiden luku Mr Braefieldin tykönä ei ollut niin vähäinen, kuin Kenelm oli luullut. Kun kauppias vaimoltansa kuuli että Kenelmin piti tulla, luuli hän osoittavansa kohteliaisuutta nuorta herrasmiestä kohtaan sillä, että hän kutsui muutamia muita henkilöitä hänelle seuraksi.
"Katsos, ystäväni," sanoi hän Elsielle, "Mrs Cameron on hyvä ja suora ihminen, mutta hän ei ole erittäin hauska; ja Lily, vaikka hän on kaunis tyttö, on niin kovin lapsellinen. Elsie kultani, me olemme suuressa velassa tälle Mr Chillinglylle —" tässä hänen äänensä ja katseensa ilmoittivat syvää tuntoa — "ja meidän tulee toimittaa niin että hänellä on niin hauskaa kuin suinkin. Minä tuon mukaani ystäväni Sir Thomaan, ja sinä käsket Mr Ewlyn'in ja hänen vaimonsa. Sir Thomas on hyvin järkevä mies, ja Ewlyn on hyvin oppinut. Mr Chillingly tapaa siten ihmisiä, joiden kanssa kannattaa puhua. Niin, kun menen kaupunkiin, lähetän sieltä paistin Growesilta."
Kun Kenelm vähää ennen kuutta tuli, oli salongissa jo ennen häntä hänen arvoisuutensa Charles Ewlyn, Moleswichin seurakunnan pastori, vaimoinensa, ja muhkea keski-ikäinen mies, joka Kenelmille esiteltiin Sir Thomas Prattiksi. Sir Thomas oli arvossa pidetty kaupungin pankkiiri. Kun esittelemisen juhlallisuus oli ohitse, meni Kenelm Elsien luo.
"Minä luulin tapaavani Mrs Cameronin täällä. En näe häntä."
"Hän tulee kohdakkoin. Näytti siltä kun tulisi sadetta ja minä olen lähettänyt vaunuilla hakemaan häntä ja Lilyä. Tässä he ovatkin jo!"
Mrs Cameron astui sisään puettuna mustaan silkkiin. Hän oli aina mustassa puvussa; ja hänen jälkeensä tuli Lily siinä saastuttamattomassa värissä, joka sopi hänen nimelleen; hänellä ei ollut mitään muita koristuksia, kuin ohuet kultavitjat ja yksi ainoa punainen ruusu hiuksissa. Hän oli erinomaisen suloinen; ja tämän suloutensa ohessa hän oli hyvin ylhäisen näköinen, joka kenties tuli hänen muotonsa ja ihonsa hienoudesta; kenties hänen käytöksensä suloisuudesta, joka ei ollut ylpeyttä vailla.
Mr Braefield, joka oli hyvin täsmällinen mies, viittasi palvelijalleen, ja hetkisen kuluttua ilmoitettiin että päivällinen oli valmis. Sir Thomas tietysti vei emännän pöytään; Mr Braefield pastorin rouvan (joka oli rovastin tytär); Kenelm Mrs Cameron'in ja pastori Lilyn.
Pöydässä sai Kenelm paikan emännän vasemmalla puolella, ja Mrs Cameron ja Mr Ewlyn istuivat hänen ja Lilyn välillä; ja kun pastori oli pöytärukouksen lukenut, katsoi Lily hänen ja tädin selän takaa Kenelmiin (joka teki samoin) tehden hänelle mitä ranskalaiset sanovat moue'ksi. Lupaus hänelle oli rikottu. Hän istui kahden täysikasvuisen miehen, pastorin ja isännän, välillä. Kenelm vastasi tähän moue'esen suruisella hymyilyllä ja olkapäätänsä kohoittamalla.