"Sanokaa." Hän ei enää polkenut jalkaa, hänen silmänsä eivät säihkyneet, ei enää ollut itsepäisyys, joka sanoi: "Minä vaadin sen;" — vaan tuo "sanokaa" kuului niin lempeältä, suloiselta ja rukoilevalta.
Kenelm ei voinut sitä vastustaa, vaan rohkaisi mieltänsä ja vastasi rohkeasti, mutta uskaltamatta Lilyä katsella:
"Tuo ominaisuus, joka on tärkeä miehille mutta vielä tärkeämpi naisille, sen mukaan missä määrässä he ovat haltijattarien kaltaisia, on hyvä luonto."
Lily äkkiä riensi hänen luotansa ja meni tätinsä tykö, käyden märässä ruohossa.
Kun he saapuivat puutarhan portille astui Kenelm esiin ja aukaisi sen.
Lily meni ylpeästi hänen ohitsensa; he saapuivat huoneen ovelle.
"Minä en tämmöisellä ajalla pyydä teitä sisään tulemaan," sanoi Mrs
Cameron. "Se olisi vaan valheellista kohteliaisuutta."
Kenelm kumarsi ja vetäysi pois. Lily lähti tätinsä luota, meni Kenelmin tykö ja ojensi hänelle kätensä.
"Minä aion miettiä teidän sanojanne, Mr Chillingly," sanoi hän majesteetillisen näköisenä. "Nyt luulen teidän olevan väärässä. Minä en ole pahaluontoinen; mutta" — tässä hän taukosi ja lisäsi sitten ylpeydellä, joka olisi ollut inhoittava, jos hän ei olisi ollut niin kaunis — "minä annan teille kaikissa tapauksissa anteeksi."
YHDEKSÄS LUKU.
Moleswichin lähestössä oli monta kaunista huvilaa, ja niiden omistajat olivat yleensä varakkaat, ja kuitenkaan siellä ei ollut sanottavasti seuraelämää — kenties siitä syystä että, vaikka niiden joukossa ei ollut yhtään henkilöä tuosta niin sanotusta "aristokraatisesta luokasta," niin oli kuitenkin aristokraatisia vaatimuksia. Mr A—n perhe, joka oli rikastunut keinottelun kautta, kohoitti nenäänsä Mr B—n perheelle, joka oli rikastunut vielä enemmän rihkamakauppiaana, ja Mr B—n perhe kohoitti olkapäitään Mr C—n perheelle, joka oli tullut rikkaammaksi kuin kukaan heistä pantin-lainaajana ja jonka vaimo käytti timantteja, mutta puhui murteellisesti. Englanti olisi niin aristokraatinen yhteiskunta, ett'ei kukaan voisi siinä elää, jos voisi hävittää sitä, jota nyt sanotaan "aristokratiiaksi." Braefieldin perhe oli ainoa, joka todella vei Moleswichin seuraelämän vastakkaiset atoomit yhteen, osaksi sentähden että se yleensä myönnettiin olevan etevin perhe siellä, syystä että he eivät ainoastaan olleet asuneet siellä kauan (Braefieldin suku oli neljä sukupolvea omistaneet Braefieldvillen), vaan myöskin sen rikkauden takia, jonka olivat saavuttaneet sillä kauppa-toimen alalla, joka katsotaan korkeimmaksi, ja sentähden että heidän kartanonsa pidettiin komeimpana koko seudussa; mutta etupäässä sentähden että Elsiellä, vaikka hän oli vilkas ja iloinen, oli luja tahto (jota hänen karkaamishullutuksensa osoitti), ja, kun hän sai ihmisiä yhteen, pakoitti hän ne olemaan kohteliaat toinen toisillensa. Hän oli alkanut tätä tointansa pitämällä lastenkemuja, ja kun lapset tulivat ystäviksi niin vanhempainkin täytyi likemmin tutustua toistensa kanssa. Mutta hänen yrityksensä olivat vasta hiljan aloitetut, ja niiden vaikutuksia ei vielä voitu nähdä. Vaikka siis Moleswichissa tuli tunnetuksi että nuori herrasmies, baronetin arvon ja suuren tilan perillinen, oleskeli Cromwell Lodgessa, niin A—n, B—n ja C—n puolesta ei koetettukaan tehdä tuttavuutta hänen kanssansa. Pastori, joka kävi Kenelmin luona Braefieldin päivällisen jälkeisenä päivänä, kertoi hänelle seura-elämän tilaa tällä seuduin. "Te tiedätte nyt," sanoi hän, "että se ei ole kohteliaisuuden puutteesta naapureissani kuin he eivät tarjoa teille mitään vaihtelua yksinäisyyden hauskuudessa. Se tulee ainoastaan siitä, että he ovat ujoja, mutta ei siitä että ovat epäkohteliaita. Ja sentähden minä, vaikka se kenties näyttää liian rohkealta, kehoitan teitä käymään pappilassa joka aamu tahi ilta, jolloin olette kyllästynyt omaan seuraanne — voitte esimerkiksi juoda teetä meillä tänä iltana — te tapaatte silloin nuoren ladyn, jonka sydämen te jo olette voittanut."