"Jonka sydämen olen voittanut!" änkytti Kenelm, ja lämmin veri nousi hänen poskillensa.
"Mutta," jatkoi pastori hymyillen, "hänellä ei ainakaan nyt ole mitään naimistuumia teihin katsoen. Hän on vaan kahdentoista vuoden vanha — minun pikku tyttöni Clemmy."
"Clemmy! — Hän on teidän tyttärenne. Sitä en tiennyt. Minä varsin mielelläni tulen teille."
"Minä en tahdo pitemmältä estää teitä huvistanne. Taivas on nyt kylläksi pilvinen kalan syödä. Mitä kärpäsiä te käytätte?"
"Totta puhuakseni niin epäilen tokko virta erittäin viehättää minua rautuihin katsoen, ja minua enemmän miellyttää kuljeskeleminen teitä ja polkuja pitkin kuin 'Hiljaisen onkian yksinäinen asema.'"
"Minä olen väsymätön käymämies, ja tämän paikan ympäristö hyvin minua miellyttää. Sitäpaitsi," lisäsi Kenelm, joka huomasi että hänen tuli löytää joku pätevämpi syy, kuin seudun kauneus, siihen että hän niin kauan asui Cromwell Lodgessa — sitäpaitsi — aion käyttää suuren osan aikaani lukemiseen. Minä olen ollut hyvin laiska viime aikoina, ja tämän paikan yksinäisyys on varmaan lukemiseen sovelias."
"Ettehän aio ruveta mihinkään oppineesen ammattiin?"
"Oppineesen ammattiin!" vastasi Kenelm. "Se on väärä lausetapa, jota meidän tulisi kokonaan poistaa kielestämme. Kaikilla mitoilla nykyaikana on sama määrä oppia. Sotilas-ammatin tieteellisyys on kohoitettava, skolastisuuden tieteellisyys on alennettava: Ministerit halveksivat latinan ja kreikan kielen käyttämistä. Ja sellaisetkin rehelliset opit kuin lakitiede ja lääketiede ovat sovitettavat maun ja säädyllisyyden vaatimuksien mukaan kouluissa nuoria ladyjä varten. Ei, minä en aio ruveta mihinkään sellaiseen ammattiin! mutta kuitenkaan ei sellainen oppimaton mies kuin minä olen mahda tulla pahemmaksi siitä että hän silloin tällöin vähin lukee."
"Te näytätte olevan huonosti varustettu kirjoilla täällä," sanoi pastori katsellen ympäri huonetta, jossa eräällä pöydällä nurkassa oli puolikymmentä vanhaa kirjaa, jotka nähtävästi eivät olleet hyyryläisen vaan isännän omat. "Mutta niinkuin jo sanoin, minun kirjastoni on teille avoinna. Mitä kirjallisuuden haaraa te enin rakastatte?"
Kenelm oli ja näytti hämmästyneeltä. Mutta hetken aikaa vaiti oltuansa, hän vastasi: