"Hyvä Mrs Somers, mitä hyötyä siitä on että olette isoäiti ja kudotte sukkia pienille lapsenlapsille, jos ette voi vakuuttaa näitä tuhmia lapsianne siitä että he ovat liian onnelliset voidaksensa pitää vihaa miestä kohtaan, joka olisi tahtonut heitä eroittaa ja nyt sitä katuu?"
Kenelmin ihmeeksi vanha Mrs Somers nousi paikaltansa ja läheni arvoisuudella, jommoista ei kukaan olisi voinut hiljaiselta talonpoikaiselta naiselta odottaa, avioparia, nosti toisella kädellänsä Jessien kasvot ylös, pani toisen Willen pään päälle, ja sanoi: "Jos ette toivo saada jälleen tavata Mr Bowlesia ja sanoa hänelle: 'Jumala teitä siunatkoon, sir!' niin ette ansaitse sitä Jumalan siunausta, joka teillä on." Sitten hän taas palasi tuolilleen ja alkoi kutoa.
"Jumalan olkoon kiitos siitä että olemme maksaneet suurimman osan velkaa," sanoi Will hyvin liikutetulla äänellä, "ja minä luulen, Jessie, että me voimme maksaa loputkin, kun säästäväisesti elämme ja myymme ne tavarat mitkä meillä on — ja silloin, sir," lisäsi hän, Kenelmiin kääntyen, "me kiitämme Mr Bowlesia."
"Se ei minua ensinkään tyydytä, Will," vastasi Kenelm; "ja koska minä autoin teidät yhteen, niin katson oikeudekseni sanoa teille etten milloinkaan olisi sitä tehnyt, jos olisin voinut aavistaa että teillä on niin vähän luottamusta vaimoonne, että sallitte muiston Mr Bowlesilta teitä loukata. Te ette tuntenut itsenne nöyryytetyksi, kun luulitte että olitte velkaa minulle rahoja, joita rehellisellä tavalla maksatte. Noh hyvä, minä lainaan teille sen pienen rahasumman, joka vielä on maksamatta velastanne Mr Bowlesille, jotta pikemmin voitte hänelle sanoa: 'Kiitoksia.' Mutta, olkoon se meidän kesken sanottu, Will, minä luulen että te olette sekä parempi että miehekkäämpi mies, jos ette ota lainaksi minulta sitä pientä summaa, jos huomaatte että teidän tulee Mr Bowlesille sanoa 'Kiitoksia,' ilman tuota turhaa ajatusta että, koska olette velkanne maksaneet, ette ole hänelle mitään velkaa hänen hyvyydestänsä."
Will katsoi toisaalle ja näytti olevan kahdella päällä. Kenelm jatkoi: "Minä olen tänään saanut kirjeen Mr Bowlesilta. Hän on tullut rikkaaksi ja aikoo lähteä ulkomaille; mutta ennenkuin hän menee, sanoo hän mielellänsä tahtovansa puristaa Willen kättä ja saada Jessieltä vakuutuksen että hänen entinen raaka käytöksensä häntä kohtaan on anteeksi annettu. Hän ei aavistanut että minä lavertelisin lainasta; hän toivoi että se aina pysyisi salaisuutena. Mutta ystäväin kesken ei tarvita salaisuuksia. Mitä sanotte, Will? Vastaanotetaanko Mr Bowles täällä ystävänä vai ei?"
"Sydämellisesti tervetullut," sanoi vanha Mrs Somers, katsoen ylös sukankutimestaan.
"Sir," sanoi Will, äkkiä rohkaisten mieltänsä, "te ette suinkaan ole milloinkaan rakastanut. Jos olisitte sitä tehnyt, niin ette olisi niin ankara minulle. Mr Bowles oli rakastunut vaimooni. Mr Bowles on kaunis mies ja minä olen rampa."
"Oh, Will, Will!" huudahti Jessie.
"Mutta minä luotan sydämestäni ja sielustani vaimooni; ja nyt kun ensi tuska on ohitse, on Mr Bowles oleva, niinkuin äiti sanoo, sydämellisesti tervetullut."
"Kätenne tänne! Nyt puhutte niinkuin mies, Will. Minä toivon tuovani Mr Bowlesin mukaani tänne parin päivän kuluttua syömään illallista teidän kanssanne."