Ja samana iltana Kenelm kirjoitti Mr Bowlesille:
"Hyvä Tom! Tulkaa muutamaksi päiväksi minun luokseni Cromwell Lodgeen, Moleswichissä. Mr ja Mrs Somers toivovat saamansa tavata teitä ja kiittää teitä. Minä en voinut ainaiseksi jäädä niin hävyttömäksi että noudattaisin teidän oikkuanne. He väittivät että minä olin ostanut puodin ynnä muuta heille, ja puolustaakseni itseäni täytyi minun sanoa kuinka asia oli. Puhutaan enemmän tästä ja matkoista kun te tulette.
"Teidän todellinen ystävänne,
"K. C."
KUUDESTOISTA LUKU.
Mrs Cameron istui yksin kauniissa salissansa ja hänen polvellansa oli auki oleva kirja, jota ei kuitenkaan luettu. Hän katseli pois siitä, näennäisesti puutarhaan, vaan oikeastaan tyhjään ilmaan.
Terävämielinen ja kokenut katselija olisi hänen kasvoissansa huomannut ilmauksen, jota tavallinen silmä ei nähnyt.
Tavalliselle silmälle hänen kasvonsa osoittivat ainoastaan huolettomuutta; ne ilmoittivat että hän oli hiljainen nainen, joka oli ajatellut jotakin vähäpätöistä talouden asiaa, mutta oli siihen väsynyt ja nyt ei ajatellut niin mitään.
Mutta todellinen katsoja huomasi näissä kasvoissa myrskyisen entisyyden jälkiä, haamuja, jotka eivät milloinkaan tahtoneet saada lepoa; ne osoittivat luonnetta, joka oli jollakin tavalla suuresti muuttunut; se ei aina ollut hiljaisen ja nöyrän naisen luonne ollut. Huulien ja sieramien hienot piirteet osoittivat hekumallisuutta, ja alahuulen syvä, alaspäin vedetty mutka ilmoitti synkkämielisyyttä. Hänen katseensa lempeys ei osoittanut huolettomuutta, vaan pikemmin mieltä, jota salaisen surun kuorma oli nöyryyttänyt ja rasittanut. Koko hänen olentonsa todisti että hän oli sivistyneissä piireissä ollut — piireissä, joissa on sekä tyyneyttä että arvollisuutta ja suloa. Köyhät käsittivät sitä paremmin kuin hänen rikkaat tuttavansa Moleswichissä, kun he sanoivat: "Mrs Cameron on päästä kantapäähän lady." Hänen kasvoistansa päättäen oli hän varmaan ollut kaunis, ei mikään täydellinen kaunotar, mutta hän oli ollut sievä. Nyt tämä kauneus oli haihtunut kylmäksi, harmaaväriksi ja masennetuksi ja uniseksi ujoudeksi. Hän ei nostanut suurta melua itsestään, vaan oli luultavasti määrännyt velvollisuudekseen tukehduttaa kaikkia taipumuksia siihen. Kukapa voi näiden huulien muotoa katsella huomaamatta että ilmoittivat kiivasta, äkkipikaista luonnetta? Ja kuitenkin, kun taas likemmin häntä katseli, niin tämä hänen luonnollisen suoran luonteensa sortaminen viehätti sitä enemmän, kun hänessä oli hyvin vähän mielenlujuutta, jos muka fysiognomiiassa ja frenologiiassa mitään perää on. Mutkikas ylähuuli, arka, rukoileva katse, pään epäsuhteellinen kapeneminen korvan ja niskan välillä ilmoittivat että hän oli ihminen, joka ei voinut sen tahtoa vastustaa, jota hän joko rakastaa tai johon hän luottaa.
Hänen polvellaan oleva kirja on uskonnollinen kirjoitelma armon-opista, jonka eräs tunnettu "Matalan kirkon" pappi on kirjoittanut. Hän luki harvoin muita kirjoja kun hengellisiä, paitsi kun hänen huolensa Lilyn kasvatuksesta pakoitti häntä lukemaan "Historian ja Maantieteen ensimmäisiä alkeita," tai niitä ranskan kielen oppikirjoja, joita luettiin seminareissa nuoria tyttöjä varten. Mutta jos joku olisi houkutellut Mrs Cameronia tuttavalliseen keskusteluun niin hän olisi huomannut että hän oli mahtanut saada semmoisen kasvatuksen, kuin ylhäiset nuoret naiset tavallisesti saavat. Hän osasi puhua ja kirjoittaa ranskan ja italian kieliä. Hän oli lukenut ja muisti vielä sellaisia näiden kielisien klassillisten kirjailijain teoksia, joita oikea-uskoiset opettajattaret antoivat oppilasten lukea. Hän osasi vähän kasvioppia, sellaista kasvioppia, jommoista kaksikymmentä vuotta sitten opetettiin. Minä en ole varma siitä vaikka hän olisi erittäin hyvin oppinut teologiiaa ja valtiollista ekonomiiaakin, sellaisina kuin nämä tieteet esitellään Mrs Marcetin helppotajuisissa käsikirjoissa. Sanalla sanoen, hänessä olisi oppinut tuntemaan korkeasti sivistynyttä englantilaista ladya, joka oli saanut kasvatuksensa nykyistä edellisessä sukupolvessa ja henkiseen kehitykseen katsoen oli paljoa korkeammalla kannalla kuin nuoret englantilaiset naiset nyt tavallisesti ovat. Mitä vähä-arvoisempiin sivistys-aineihin tulee — jotka nyt tehdään etevimmiksi — niinkuin musiiki, niin asiantuntija ei voinut kuulla hänen soittavan sanomatta: "Tällä naisella on ollut hänen aikansa parhaimmat opettajat." Hän taisi soittaa ainoastaan sellaisia soittokappaleita, jotka olivat hänen sukupolvensa aikaiset. Hän ei ollut siitä ajasta pitäen mitään oppinut. Sanalla sanoen, koko hänen henkinen kehityksensä oli vallan pysähtynyt monta vuotta sitten, kenties jo ennenkuin Lily oli syntynyt.