"Mr Chillinglystä. Eikö hän pidä häntä kauniina?"
"En ole koskaan sitä häneltä kysynyt."
"Hyvä Mrs Cameron, eikö hän olisi sopiva mies Lilylle? Chillinglyein suku on vanhimpia 'Burken maa-aatelisukuja,' ja minä luulen että hänen isänsä, sir Peter, on jotenkin rikas."
Mrs Cameron osoitti nyt ensi kerta tämän keskustelun kestäessä liikutusta. Hänen kasvonsa äkisti lensivät punaisiksi ja sen jälkeen ne kävivät entistä vaaleammiksi. Hetkisen vaiti oltuansa hän taas oli tyyni kun ainakin, ja vastasi jyrkästi:
"Se ei olisi Lilyn ystävä, joka sellaisia ajatuksia hänen päähänsä panee; eikä ole mitään syytä luulla että ne ovat Mr Chillinglyn mieleen tulleet."
"Surettaisiko se teitä, jos niin olisi? Varmaankin te soisitte että hoidokkaanne joutuisi hyvään naimiseen ja Moleswichissä ei ole sopivaa kosijaa hänelle."
"Suokaa anteeksi, Mrs Braefield, mutta minä en ole milloinkaan kenenkään kanssa keskustellut Lilyn naimisesta, ei edes hänen holhojansa kanssa. Ja kun ajattelen kuinka lapsellinen hän on ikäänsä katsoen, niin en luule että aika vielä on käsissä siitä neuvotella."
Kun Elsie huomasi että häntä vastustettiin, alkoi hän puhua muutamasta sanomalehden kirjoituksesta, joka sillä erällä oli yleisön huomiota herättänyt, ja nousi pian lähteäksensä pois. Mrs Cameron piti vieraansa hänelle ojennetusta kädestä kiinni ja sanoi matkalla, hiukan hämmästyneellä, mutta vakaalla äänellä: "Hyvä Mrs Braefield, suokaa minun toivoa että teidän terve järkenne ja ystävyytenne Lilyä kohtaan estää teitä häiritsemästä hänen mielensä rauhaa viittaamalla niihin kunnianhimoisiin tuumiin hänen tulevaisuuteensa nähden, joista nyt olette minulle puhunut. On vallan mahdotonta uskoa että sellainen nuori mies, kun Mr Chillingly, toden perään voisi aikoa naida tyttöä, joka ei ole hänen omaa säätyänsä, ja —."
"Odottakaa, Mrs Cameron. Minun täytyy keskeyttää teitä. Lilyn persoonalliset ominaisuudet ja hänen miellyttävä käytöksensä olisivat koristeena mille säädylle tahansa; ja enkö ole teitä oikein käsittänyt, kun olette sanonut että vaikka hänen holhojansa, Mr Melville, on, niinkuin kaikki tiedämme, mies, joka on kohoittanut itsensä vanhempiensa säädyn yli, on Miss Mordaunt kuitenkin, niinkuin te itsekin, korkeasukuinen nainen?"
"Kyllä hän on korkeasukuinen nainen," sanoi Mrs Cameron ja kohoitti ylpeästi päätänsä. Mutta hän lisäsi, yhtä äkillisesti muuttuen nöyräksi ja kylmäksi: "Mitä se tekee? Tyttö ilman rikkautta, ilman sukulaisia, kasvatettu pienessä huvilassa, taideniekan valvatti, joka itse on City-kirjurin poika, ei ole samaa säätyä kuin Mr Chillingly, ja tämän vanhemmat eivät voisi hyväksyä sellaista avioliittoa. Se olisi hyvin julmaa Lilyä kohtaan, joka muuttaisi sen viattoman ilon, mikä hänellä voi olla puhumisesta sivistyneen muukalaisen kanssa, sellaiseksi mieltymykseksi, jommoista niinkin lapsellisessa ja kauniissa tytössä, kuin Lily on, voisi herätä henkilöä kohtaan, joka esitellään hänelle hänen tulevaksi elämänsä kumppaniksi. Älkää tätä julmuutta harjoittako; älkää — älkää sitä tehkö — minä rukoilen teitä!"