"Isäni, minun täytyy kohdakkoin tulla teidän tykönne, minun pitää täyttää lupaukseni ja teidän huuliltanne vastaanottaa suostumuksenne minun valintaani; sillä suostuttehan siihen, eikö niin? Mutta minä tahdoin edeltäkäsin ilmoittaa asian teille, ja lopetan sentähden hajanaiset otteet neuvottelemisestani oman sydämeni kanssa ja teidän kanssa, ja panen ne huomenna postiin. Te saatte odottaa minua kohta niiden jälkeen, kun ensin annan teille yhden päivän vapauden saadaksenne yksin niitä miettiä — yksin, rakas isäni; ne eivät ole aiotut muiden silmille kuin teidän.
"K. C."
KUUDES LUKU.
Seuraavana päivänä Kenelm lähti kaupunkiin, pani ison kirjeensä Sir Peterille postiin ja poikkesi Will Somersin puotiin ostaaksensa Jessien kauniista varastosta koreja tai muita pieniä kapineita, jotka hänen äitiänsä miellyttäisivät.
Kun hän astui puotiin, alkoi hänen sydämensä tykyttää nopeammin. Hän näki kaksi nuorta tyttöä seisovan kauppapöydän vieressä katsellen lasisen laatikon sisällystä. Toinen näistä oli Clemmy; toinen oli epäilemättä Lily Mordaunt. Clemmy huudahti: "Oi, kuinka kaunis tämä on, Mrs Somers; mutta," ja tässä hän loi silmänsä kauppapöydästä silkkikukkaroon, joka oli hänen kädessään, ja hän lisäsi suruisesti: "minä en voi sitä ostaa. Minulla ei ole likimainkaan niin paljon rahaa."
"Ja mitä se on, Miss Clemmy?" kysyi Kenelm.
Molemmat tytöt kääntyivät kuullessaan hänen ääntänsä, ja Clemmyn kasvot kävivät iloisen näköisiksi.
"Katsokaa," sanoi hän, "eikö se ole ihmeen kaunis?"
Tämä ihaeltu ja haluttu esine oli pieni kultamedaljongi, varustettu pienistä helmistä tehdyllä ristillä.
"Minä vakuutan teitä siitä, Miss," sanoi Jessie, joka oli oppinut ammattinsa mielikielisyyttä, "se on todella pilkkahinta. Miss Mary Burrows, joka oli täällä juuri ennenkuin te tulitte, osti medaljongin, joka ei ollut läheskään näin kaunis, ja maksoi kymmenen killinkiä enemmän siitä."