"Teillä on hyvä sydän, Mr Chillingly," sanoi tyttö hiukan jyrkästi.
"Kuinka hauskaa mahtaa olla teille tehdä niin suurta iloa toiselle!
Rakas pieni Clemmy!"
Tämä teeskentelemätön kiitos ja täydellinen kateellisuuden ja itsekkäisyyden puute, jota hänen ilonsa siitä, että ystävänsä toivo oli täytetty, ilmoitti, ilahutti Kenelmiä.
"Jos on hauskaa tuottaa muille iloa," sanoi Kenelm, "niin on nyt teidän vuoronne tehdä minulle sellainen ilo."
"Kuinka niin?" kysyi tyttö äkkiä punastuen.
"Siten että suotte minulle saman oikeuden kuin pieni ystävänne on minulle suonut."
Ja hän otti sormuksen esiin.
Lily heilautti päätänsä ja näytti kopealta. Mutta kun hänen silmänsä kohtasivat Kenelmin silmiä, painoi hän taas alas päänsä ja hän vapisi hiukan.
"Miss Mordaunt," sanoi Kenelm, joka töin tuskin taisi hillitä palavaa haluansa langeta hänen jalkainsa juureen ja sanoa: 'Tämän sormuksen kautta tarjoon minä teille rakkauteni — vannon minä teille uskollisuuteni!' — "Miss Mordaunt, säästäkää minua tuskasta ajatella että olen teitä loukannut; kaikin vähimmin tahtoisin tehdä sitä tänä päivänä, sillä kenties tulee kulumaan vähän aikaa ennenkuin taas teitä tapaan. Minä lähden kotiin muutamaksi päiväksi asian tähden, josta elämäni onni voi riippua, ja minä olisin huono poika ja kelvoton aatelismies, jos en tässä asiassa neuvoittelisi hänen kanssansa, joka on neuvonut minua kaikessa, mikä tunteitani koskee, kääntymään hänen puoleensa, isänä, ja kaikessa, mikä kunniaani koskee, häneen, aatelismiehenä."
Ei mikään arvostelija olisi "The Londonerissa" voinut pilkata lausetapaa, joka olisi ollut enemmän poikkeava siitä mitä meidän ajan elämäntapojen ja siveellisyyden kuvaaja olisi antanut rakastajan lausua. Mutta pieni perhoskesyttäjä raukka ja haltiatarsatujen kertoja käsitti kohdakkoin kaikki mitä tämä kummallisin olento maailmassa jätti sanomatta. Se tunki syvemmälle hänen sydämeensä kuin palavin ilmoitus veijarin tai seikkailijain huulilta olisi tehnyt, joihin meidän aikamme tapain-kuvaajat hyvin usein alentavat sen ritarillisuuden, jota nimitys "rakastaja" käsittää.
Siinä, missä he olivat puhuessansa pysähtyneet joen partaa pitkin kulkevalla tiellä, oli penkki, jolla he sattumalta olivat moniaita viikkoja takaperin istuneet. Jonkun minuutin kuluttua he taas istuivat samalla penkillä.