London oli Kenelmin mielestä kauhean kolkko ja ikävä. Hän ei käynyt missään, paitsi Lady Glenalvonin luona, hän oli iloinen kun palvelijoilta kuuli että tämä vielä oli Exmundhamissa. Hän toivoi paljon tämän muodin kuningattaren vaikutuksesta hänen äitiinsä, jonka myöntymystä hän tiesi olevan vaikeampi saada kuin Sir Peterin, eikä hän epäillyt sitä että hän saisi tämän myötätunteisen ja helläsydämisen kuningattaren puolellensa.
SEITSEMÄS LUKU.
On noin kolme viikkoa siitä kuin Sir Peterin ja Lady Chillinglyn kutsumat vieraat kokoontuivat Exmundhamiin, ja he ovat vielä siellä, vaikka maatilalle kutsuttujen ihmisten harvoin on kylläksi sääli sen omistajan ikävyyttä, viipyäksensä siellä enemmän kuin kolme päivää. Mr Chillingly Mivers tosin ei ollut tämän tavallisen rajan yli mennyt. Hän oli siellä ollessaan huomaamatta pitänyt silmällä nuoren Gordonin käytöstä Ceciliaa kohtaan, ja Cecilian käytöstä häntä kohtaan, ja tullut siihen päätökseen ettei ollut mitään syytä peloittaa Sir Peteriä tahi saattaa tätä arvoisaa baronetia katumaan että hän oli kutsunut tämän taitavan sukulaisen tykönsä.
Exmundhamilla oli kaikille sinne jääville vieraille erityinen viehätyksensä: Lady Glenalvonille, sentähden että emäntä oli hänen paras ystävänsä nuoruuden ajoilta ja senkintähden että häntä huvitti huomata sitä mieltymystä, jota Cecilia Travers osoitti siihen paikkaan, joka oli niin likeisessä yhteydessä sen miehen muiston kanssa, jonka vaimoksi Lady Glenalvon toivoi hänen tulevan; Gordon Chillinglylle, syystä ettei mikään tilaisuus voinut olla soveliaampi hänen omille hyvin kätketyille tuumilleen voittaa Cecilian sydäntä ja saada häntä vaimoksensa. Mitä Ceciliaan itseen tulee, niin tämä viehätys häneen katsoen ei tarvitse mitään selitystä.
Leopold Traversille tämä Exmundhamin vetovoima ei ollut niin voimallinen. Mutta kuitenkin hänkin mielellään viipyi siellä. Hänen toimelias luonteensa oli huvitettu kuljeksimisesta tiluksen poikki, jonka pinta-alan olisi pitänyt tuottaa paljoa suuremman sadon, ja myöskin häntä huvitti soimata Sir Peteriä siitä vanhanaikaisesta järjestyksestä, jota tämä hyvänluontoinen tilanomistaja salli vuokramiehensä noudattaa, sekä siitä että hän käytti niin paljon liikanaista väkeä työskentelemässä puutarhoissa ja puistoissa, jotka olivat olemassa vaan huvin vuoksi, ja yleensä tilan hoidossa, niinkuin puuseppiä, puunsahaajia, muurareja ja seppiä.
Kun squire sanoi: "Te voisitte vallan hyvin tulla aikaan kolmannella osalla tuosta kalliista työväestä," niin Sir Peter vastasi, tietämättänsä lainaten vanhan franskalaisen grandseigneurin vastauksen: "Se on hyvin mahdollista. Mutta kysymys on, voisivatko ne yhtä hyvin tulla aikaan ilman minua?"
Exmundham oli kuitenkin hyvin kallis paikka ylläpitää. Itse päärakennus, jonka joku kunnianhimoinen Chillingly kolmesataa vuotta takaperin oli rakennuttanut, olisi ollut kyllin iso omistajalle, jolla olisi ollut kolme kertaa suuremmat tulot; ja vaikka kukkatarha oli pienempi kuin Braefieldvillen, niin oli siellä kumminkin käytäviä ja polkuja, jotka ulottuivat peninkulmia nuorien istutuksien ja vanhain metsikkojen poikki, joissa suuri joukko laiskoja työmiehiä työskenteli. Ei siis ollut kumma ettei Sir Peter ollut ensinkään rikas, vaikka hänellä oli kymmenen tuhatta puntaa tuloja vuodessa. Leopold Traversin toimelias henki myöskin löysi hyvän tilaisuuden työhön isäntänsä suuressa kirjastossa. Travers, joka ei milloinkaan paljon lukenut, ei suinkaan halveksinut oppimista, ja hän rupesi tutkimaan historiallisia ja muinaistieteellisiä kirjoja semmoisella innolla, kuin henkilö ainakin osoittaa, joka pontevuudella toimittaa jokaisen asian, mikä antaa hänelle tilaisuuden vapauttaa itseänsä haluttomuudesta. Haluton ei Leopold Travers milloinkaan voinut olla. Mutta Chillingly Gordonin seura miellytti häntä enemmän kuin mikään näistä toiminnan välikappaleista, Ja pani hänen ajatuksensa virran nopeampaan liikkeesen. Hän oli aina iloinen kun hän sai ikäänkuin uudistaa omaa nuoruuttansa nuorien seurassa ja oli luonteeltansa sympaatinen, niinkuin sydämelliset ihmiset yleensä ovat; sentähden hän oli, kuten olemme nähneet, innokkaasti ottanut osaa George Belvoirin kunnianhimoisiin rientoihin ja hyvin taipuvaisesti mukauntunut Kenelm Chillinglyn omituisuuksiin. Mutta edellinen näistä kahdesta oli vähän liiaksi jokapäiväinen, toinen vähän liiaksi haaveksivainen, voidaksensa tulla sille täydelliselle kumppanuuden kannalle Leopold Traversin kanssa, kuin Chillingly Gordon, tuo taitava ja käytöllinen uuden sukupolven edustaja. Heidän välillänsä oli se valtiollinen ja yhteiskunnallinen yhtäpitäväisyys että he molemmat halveksivat viattomia ja vanhanaikuisia mielipiteitä, johon Leopold Traversiin nähden tuli lisäksi uudenaikaisten, kaikkea muuta kuin viattomien, mielipiteiden halveksiminen, jotka mielipiteet hänen luullaksensa uhkasivat hänen maatansa hävittää. Mielipiteet, joita Chillingly Gordonin paljoa enemmän kehittynyt ymmärrys ja enemmän eteenpäin pyrkivä kunnianhimo arvosteli näin: "Voisinko hyväksyä näitä oppeja? Minä en voi käsittää kuinka voin päästä ensimmäiseksi ministeriksi maassa, jossa uskonto ja raha vielä ovat voimia, joilta täytyy neuvoa kysyä. Ja, uskonnosta ja rahasta lukua pitämättä, en käsitä kuinka voisin, jos nämä opit tulevat laeiksi, ehyt takki ylläni, välttää tappiolle joutumasta. Jos minulla olisi eheä takki päällä, niin joko se revittäisiin päältäni, kun muka olisin rahamies, tai, jos tekisin vastarintaa siveellisen kunnian nimessä, niin minua surmattaisiin uskonnon ystävänä."
Sentähden, kun Leopold Travers sanoi: "Tietysti meidän täytyy mennä eteenpäin," hymyili Chillingly Gordon ja vastasi: "Tietysti, mennä eteenpäin." Ja kun Leopold Travers lisäsi: "Mutta me voimme mennä liian pitkälle," pudisti Chillingly Gordon päätänsä ja vastasi: "Kuinka totta te puhutte! Tietysti, liian pitkälle."
Paitsi tätä yksimielisyyttä valtiollisissa asioissa, oli muitakin ystävällisiä yhteiskohtia vanhemman ja nuoremman miehen välillä. He olivat molemmat erittäin hauskoja seuraihmisiä; ja vaikka Leopold Travers ei olisi voinut tutkia eräitä syvyyksiä Chillingly Gordonin luonteessa — jokaisen ihmisen luonteessa on syvyyksiä, joita hänen taitavin tutkijansakaan ei voi mitata — niin hän ei kuitenkaan ollut väärässä, kun hän sanoi itselleen: "Gordon on täydellinen herrasmies."
Lukijani erehtyisivät suuresti tämän taitavan nuoren miehen suhteen, jos he katsoisivat häntä viekastelijaksi niinkuin Blifil tahi Joseph Surface olivat. Chillingly Gordon oli sanan täydellisessä merkityksessä herrasmies. Jos hän olisi pannut koko omaisuutensa rubber whist'iin ja huomaamaton katse hänen vastustajansa käteen olisi päättänyt tappiosta tai voitosta, niin hän olisi kääntänyt päänsä pois ja sanonut: "Pitäkää korttianne silmällä." Eikä myöskään, niinkuin minulla on ollut tilaisuutta selittää, sellaiset syyt, jotka ovat tavalliset onnentavoittelijoissa yleensä, vaikuttaneet hänen salaiseen päätökseensä koettaa saada Ceciliaa vaimoksensa. Hän ei myöntänyt olevan mitään eroitusta heidän välillänsä. Hän sanoi itsellensä: "Mitä hän antaa minulle rahassa, sen minä runsaassa määrässä maksan yhteiskunnallisen aseman kautta, jos onnistun, ja varmaan minä onnistun. Jos minä olisin niin rikas kuin Lord Westminster, ja kuitenkin viitsisin pääministeriksi ruveta, niin valitsisin hänen soveliaimpana naisena, minkä olen nähnyt, pääministerin vaimoksi."