"Sir Petet käy yhä kummallisemmaksi päivä päivältä," sanoi Lady Chillingly itsekseen, kun hän jäi yksin. "Mutta hän ei pahaa tarkoita, ja on niitä pahempiakin aviomiehiä maailmassa."
Sitten hän soitti palvelustyttöänsä, antoi käskyn Kenelmin huoneen kuntoon panemisesta, sillä siellä ei ollut kukaan asunut moneen kuukauteen, ja sen jälkeen hän neuvotteli tämän uskotun palvelijan kanssa leningin korjaamisesta toisen mukaan, jonka Lady Glenalvon oli Parisista tuottanut ja joka oli vallan uusimuotinen.
Samana päivänä kuin Kenelm tuli Exmundhamiin, oli Chillingly Gordon saanut Mr Gerard Danversilta tämän kirjeen:
"Hyvä Gordon! Siinä ministerin-muutoksessa, josta sanomalehdet puhuvat ja jota voitte vallan varmana pitää, lähetetään tuo pieni kerubi —— korkealle ja tulee siellä rukoilemaan Jack-paran elämän puolesta — se on, sen hallituksen puolesta minkä hän jättää alas. Senkautta että hän vastaanottaa peer-arvon, johon olen häntä kehoittanut, valmistaa —— avonaisen paikan ——— kauppalalle, joka juuri on sopiva paikka teille, kaikin puolin parempi kuin Saxborough. —— lupaa puhua teidän puolestanne komiteassansa.
"Teidän
"G. Danvers."
Gordon näytti tämän kirjeen Mr Traversille, ja, saatuansa tämän herrasmiehen sydämelliset onnentoivotukset, sanoi hän liikutuksella, joka oli osittain todellinen osittain teeskennelty: "Te ette voi aavistaa kuinka suuresta arvosta teidän onnentoivotuksenne toteutuminen minulle olisi. Kun kerta pääsen alihuoneesen niin — älkää katsoko minua itseluuloiseksi, jos toivon parlamentaarista menestystä."
"Hyvä Gordon, minä olen yhtä varma teidän menestyksestänne, kuin siitä että itse elän."
"Jos onnistuisin — jos saavuttaisin yleisen elämän suuren palkinnon — jos kohoittaisin itseäni asemaan, joka vastaisi toiveitani, niin tulisin ehkä teidän tykönne ja sanoisin: 'On kunnian esine, joka minulle on rakkaampi valtaa ja virkaa — ja toivo sitä saavuttaa oli voimallisin syy minun toimiini.' Saanko siinäkin toivossa vastaanottaa onnentoivotuksia Cecilia Traversin isältä?"
"Kelpo mies, ojentakaa kätenne minulle; te puhutte miehekkäästi ja suoraan kuin herrasmiehen tulee puhua. Minä en voi kieltää ett'en ole Ceciliaan nähden ajatellut kosijaa, jolla olisi perinnöllinen arvo ja kiinteä omaisuus, vaikk'en ole milloinkaan sitä ehdottomaksi ehdoksi pannut. Siksi en ole kylläksi potentaati enkä kylläksi parveny; ja en voi milloinkaan unohtaa" (tässä hänen kasvonsa vallan muuttuivat) "että itse nain rakkaudesta ja olin onnellinen. Jumala yksin tietää kuinka onnellinen olin! Ja kuitenkin, jos olisitte puhunut tästä muutamia viikkoja sitten, niin en olisi vastannut teidän kysymykseenne varsin suosivaisesti. Mutta nyt, kun olen ollut niin paljon teidän seurassanne, on vastaukseni tämä: Vaikka ette tulekaan valituksi — — vaikka ette ensinkään tule parlamenttiin, niin mieleni ei muutu teitä kohtaan. Jos tahdotte voittaa tyttäreni sydämen, niin ei ole yhtään miestä, jolle ennemmin hänen antaisin. Tuossa hän on, vallan yksin puutarhassa. Menkää puhumaan siitä hänelle."