»Niin minullakin on. Ja käykö Glaukus usein hänen luonaan?»
»Joka päivä», Nydia vastasi vaivoin salaten huokauksensa.
»Joka päivä, todellako! Miellyttääkö Ione häntä?»
»Tottapa, koska heidät piakkoin vihitään.»
»Vihitään!» Julia huudahti kalveten väärästä poskipunastaan huolimatta ja nousten rajusti tuoliltaan. Nydia ei huomannut kuitenkaan tämän mielenliikutuksen syitä. Julia oli pitkän ajan vaiti, mutta hänen aaltoileva rintansa ja säihkyvät silmänsä ilmaisivat jokaiselle näkevälle, kuinka syvä haava hänen turhamielisyyteensä oli isketty.
»Sanovat sinua tessalittareksi», hän vihdoin sanoi vaitiolon katkaisten.
»Niin olenkin.»
»Tessaliahan on taikuuden ja velhojen, talismaanien ja lemmenjuomien maa», Julia virkkoi.
»Se on aina ollut kuuluisa noidistaan», Nydia vastasi vaatimattomasti.
»Tunnetko sinä, sokea tessalitar, yhtään lemmenjuomaa?»