»Se ei siis millään lailla eroa tästä vedestä?»
»Ei, se on yhtä välkkyvän väritöntä. Katso, kuinka kirkkaalta se näyttää! Se on kuin kuunsäteitten liuosta. Välkkyvä juoma! Kuinka sinun kristallikalvosi läpi kuultaakaan minun onneni!»
»Ja miten se on suljettu?»
»Pienellä tulpalla vain. — Otan sen pois — ei tule minkäänlaista hajua. Omituista, että juoma, jota eivät aistimet lainkaan tunne, sittenkin hallitsee kaikkia aisteja!»
»Onko vaikutus äkillinen?»
»Tavallisesti niin, mutta toisinaan kestää odottaa joku tunti.»
»Oh, mikä hurmaava tuoksu!» Nydia sanoi äkkiä ottaessaan pöydältä pienen pullon ja kumartuen hengittämään sen väkevää sisältöä.
»Miellyttääkö se sinua? Lasiin on upotettu muutamia melkoisen kalliita helmiä. Eilen et halunnut ottaa minulta rannerengasta — tahdotko tuon pullon?»
»Sellaiset tuoksut kuin nämä parhaiten tuovat anteliaan Julian sen mieleen, joka ei voi nähdä. Ellei pullo ole liian kallis —»
»Oh! Minulla on tuhannen vielä kalliimpaa — ota se, lapsi!»