»Se on määrätty elokuun iduksen yhdeksänneksi, Vulkanalian jälkeiseksi päiväksi», Pansa vastasi. »Meillä on käytettävänä ihana nuori leijona.»
»Kuka sille ruoaksi viskataan?» Klodius kysyi. »Sepä se, meillä on suuri puute pahantekijöistä. Sinun täytyy löytää joku viaton tai kuka tahansa leijonalle, Pansa.»
»Olen viime ajat asiaa ankarasti tuumaillut», Pansa vastasi vakavana. »Onpa se inhottava laki, joka kieltää meitä heittämästä omia orjiamme jalopeuroille. Ettemme omallamme saa tehdä mitä mielimme, se on minusta omistusoikeuden loukkaamista.»
»Toisin oli laita tasavallan kultaisina aikoina», Sallustus virkkoi.
»Ja tuo orjia suosiva lempeys on katkera pettymys kansaparalle. Kuinka haltioissaan se katselee oivaa taistelua miehen ja jalopeuran kesken? Ja sen viattoman ilon siltä riistää inhottava laki (elleivät jumalat lahjota meille rehtiä pahantekijää).»
»Voiko olla kurjempaa valtiotaitoa kuin se, joka kieltää kansalta sen monet nautinnot?» Klodius virkkoi hartaana.
»Aivan niin, Jupiter ja kohtalo olkoot ylistetyt, ettei meillä enää ole
Neeroa», Sallustus huudahti.
»Hän oli todella tyranni, hän sulki kymmeneksi vuodeksi amfiteatterimme.»
»Ihmettelen, ettei siitä syntynyt kapinaa», Sallustus virkkoi.
»Eipä paljoa puuttunut», Pansa sanoi pistäen poskeensa palan karhunlihaa.