»Olen kohtuullinen ihminen», Sallustus vastasi, »enkä koskaan sano 'kaikki'. Me olemme kuin pahantekijöitä ja huumaamme itsemme haudan partaalla seisoessamme viinillä ja myrhalla. Ellemme niin tekisi, näyttäisi haudan syvyys liian kauhealta. Myönnän olleeni jonkun verran alakuloinen, ennenkuin ryhdyin sydämeni pohjasta juomaan — siitä asti olen kuin uudestaan syntynyt, Glaukukseni.»
»Niinpä niinkin! Mutta seuraavana aamuna olet jälleen kuolevainen.»
»Oikein! Seuraava aamu on kyllä epämiellyttävä, myönnän sen. Mutta ellei niin olisi laita, ei kukaan harrastaisi lukemista. Minä opiskelen joskus — koska, jumalat auttakoot, en mihinkään muuhun pysty ennen iltapäivää.»
»Häpeä, skyyttalainen!»
»Pah! Penteuksen kohtalo on sen osa, joka Bakkuksen kieltää.»
»Hyvä, Sallustus, kaikkine virheinesi sinä sittenkin olet paras tapaamistani elostelijoista. Olen varma, että jos joutuisin hengenvaaraan, sinä olisit ainoa mies, joka ojentaisi minulle auttavan kätensä.»
»Tuskinpa vain niin tekisin, jos illalliseni olisi kesken. Mutta me italialaiset olemme sentään hirvittävän itsekkäitä.»
»Sellaisia ovat kaikki, joilta puuttuu vapaus», Glaukus sanoi huoaten.
»Vain vapaus innoittaa uhrautumaan toisen hyväksi.»
»Vapaus on varmaankin jokaisesta epikuurolaisesta jokseenkin ikävää»,
Sallustus vastasi. »Mutta nythän olemmekin perillä.»
Koska Diomedeen huvila on kaikkein huomattavimpia tuhkasta kaivetun Pompeijin rakennuksista ja esittää meille roomalaisen rakennustaiteen luonteenomaiset piirteet, ei liene pois tieltä lyhyesti kuvata ne huoneet, joiden kautta vieraat kulkivat.