»Oikein, Glaukus; mutta ne ominaisuudet eivät nähdäkseni sinua paljo liikuta. Luulen Klodiuksen haluavan sinun seuraajaksesi.»
»Hän on varmaankin tervetullut. — Julian tapaisen kaunottaren vieraspidoissa ei kukaan vieras ole _musca,[62] saat olla varma.»
»Sinä olet ankara; mutta hänessä on sittenkin jotakin korinttilaisen kaunista — siitä tulee varmaankin hyvä pari! Kyllä me sentään olemme hyväsydämisiä ihmisiä, kun vaivaudumme tuollaisen tyhjäntoimittajan pelurin tähden.»
»Nautinto yhdistää mitä erilaisimpia luonteita», Glaukus vastasi.
»Klodius huvittaa minua —»
»Ja liehii; — mutta hän osaa myöskin puolestaan maksaa! Hän silailee imartelunsa kullanmurusin.»
»Sinä viittailet usein siihen, että hän pelaa väärin — onko siinä perää?»
»Rakas Glaukus, roomalaisen ylimyksen tulee olla kunnian mies — arvokkuus on kallista — Klodiuksen täytyy pettää kuin suurveijari voidakseen elää ylhäisen tavoin.»
»Ha! Ha! Hyvä on, en ole enää pitkään aikaan pelannutkaan. Ah! Sallustus, luulenpa Ionen naituani korvaavani kaikki nuoruuteni hullutukset. Me olemme molemmat syntyneet parempaan tarkotukseen kuin mitä me nyt harrastelemme — syntyneet harjottamaan hartauttamme jalommissa temppeleissä kuin Epikuroon pylväistössä.»
»Ah!» Sallustus vastasi miltei surumielisenä. »Mitä muuta voimme tehdä? — elämä on lyhyt — haudan takana kaikki on mustaa. Ei ole suurempaa viisautta kuin se, joka sanoo: 'Nauti!'»
»Bakkus auttakoon! Usein epäilen, voimmeko todella nauttia kaikesta, mitä elämä tarjoo.»