»Hienosti!» varjo jatkoi.
»Eikö mitä! Eikö mitä!» kauppias intti.
Glaukus oli sillä välin ehtinyt eräälle käytäväikkunalle, ja pian oli ihana Julia hänen rinnallaan.
»Glaukus, onko Atenassa tapana», kauppiaan tytär virkkoi, »välttää niitä, joiden luona ennen on käynyt?»
»Ei — kaunis Julia.»
»Mutta minusta tuntuu, kuin se olisi Glaukuksen tapoja.»
»Glaukus ei koskaan unohda ystävää!» kreikkalainen vastasi lausuen viimeisen sanan erikoisen voimakkaasti.
»Onko Julia hänen ystäviänsä?»
»Keisarillekin olisi suuri kunnia saada sanoa ystäväkseen niin rakastettavaa naista.»
»Et vastaa kysymykseeni», rakastunut Julia vastasi. »Mutta sanohan, onko totta, että sinä ihailet napolitarta Ionea?»