»Kauneus herättää aina ihailuamme!»
»Ah! Nokkela kreikkalainen, aina vältät suoraa vastausta. Mutta sano, onko Julia sinun ystäväsi!»
»Jumalat saakoot kiitoksen, jos hän tahtoo minulle sen kunnian suoda.
Tämän päivän merkitsen alati valkoisella.»
»Mutta puhuessasi silmäsi ovat rauhattomat, kasvojesi väri vaihtelee — liikahtelet vaistomaisesti — sinä odotat kärsimättömänä Ionea!»
Samassa Ione astui huoneeseen, ja mustasukkainen kaunotar huomasi kyllä
Glaukuksen liikutuksen.
»Jos jotakin naista ihailee, joutuuko silloin arvottomaksi olemaan toisen ystävä? Oi, Julia, älä puolla runoilijoiden häväistyssanoja omasta sukupuolestasi!»
»Hyvä, olet oikeassa tai koetan ainakin niin uskoa. Glaukus, vielä hetki! Eikö totta, sinä aijot pian Ionen naida?»
»Jos kohtalottaret suovat, on se hartain toivoni.»
»Ota siis minulta uuden ystävyytemme merkiksi lahja morsiamellesi. Ei, älä kiellä, tiedäthän, että ystävien on tapana antaa morsiamelle ja sulhaselle vähäisiä muistoja keskinäisen kunnioittamisen merkiksi.»
»Julia, en voi kieltää sinulta minkäänlaista ystävyydenosotusta.
Lahjaasi tahdon pitää itsensä Fortunan antimena.»